Ajankohtainen talouskatsaus

Maanantai 22.2.2016 klo 17:05 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvilan vieraana 20.2.2016 johtaja Jussi Mustonen Elinkeinoelämän keskusliitosta (EK)

Elinkeinoelämän keskusliiton talouspolitiikasta vastaava johtaja Jussi Mustonen luennoi Suomen taloudesta ja ajankohtaisista näkymistä helmikuun toisessa kahvilassamme. Paikalla oli toistasataa kuulijaa. Johtaja Mustosen laaja kokemus ja osaaminen välittyivät selkeästä esityksestä. Mustonen lähestyi aihettaan ensin laajemmin maailmantalouden näkökulmasta, jonka jälkeen hän käsitteli tarkemmin Euroopan tilannetta. Seuraavaksi esityksessä käytiin läpi Suomen erityispiirteitä; maamme talouden haasteita ja hyviä puolia. Esityksen lopuksi oli aikaa kysymyksille.
Maailmantalous kasvaa Mustosen mukaan noin kolmen prosentin vuosivauhtia. Yhdysvallat on tällä hetkellä talouskasvun kärjessä Kiinan kasvuvauhdin hieman talttuessa. Johtaja Mustonen kertoi, että Kiinan taloutta johdetaan markkinatalouden oppien mukaisesti, vaikka valta maassa onkin sosialistisella puolueella. Kiina käyttää taloutensa hoitoon maan ulkopuolista osaamista. Globaaliin talouteen vaikuttavat raaka-aineiden hintojen vaihtelut; esimerkiksi öljyn hinnan romahdus.
Euroopan tämänhetkistä taloudellista kasvua Jussi Mustonen kuvasi nihkeäksi. Euroopassa ajankohtaisia asioita talouden kannalta ovat Iso-Britannian neuvottelut Euroopan Unionin kanssa uusista jäsenehdoista ja ilmeisesti kesään ajoittuva kansanäänestys EU.ssa pysymisestä tai siitä eroamisesta. Kreikan tilanne ei enää Mustosen mukaan ole samalla tavalla Euroopan kannalta huolestuttava kuin vielä taannoin. Kreikan ongelmien aiheuttamat riskit on saatu selvitettyä, ja toivottavasti tästä on myös opittu jotakin. Euroopassa vaikuttavat tällä hetkellä myös Venäjä ja pakolaiskriisi, joilla molemmilla on ainakin välillisiä vaikutuksia myös talouteen.
Suomi on pieni ja avoin talous, joten ympäröivän maailman tapahtumat ja tilanteet vaikuttavat meihin paljon. Jussi Mustonen mainitsi Yhdysvaltojen vaikutuksen suurimmaksi. Tässä on huomioitu myös välilliset vaikutukset, jotka tulevat esimerkiksi Ruotsin kautta. Venäjän ja Saksan vaikutus Suomen talouteen on niinikään huomattava. Pitkästä maiden listasta selviää se, ettei Suomi hoida talouttaan tyhjiössä.
Suomen talouden vaikeus vuoden 2007 kansainvälisen finanssikriisin jälkeen on ollut se, ettei maamme talous ole päässyt mukaan siihen nousuun, jota ympärillä on ollut havaittavissa. Vaikka työttömyys ei ole noussut samalla tavoin kuin 1990-luvun alun lamassa, taloudessa on muita ongelmia. Ylivoimaisin este kasvulle on Mustosen mukaan kysynnän puute. Kysynnän kasvattamiseksi tärkeää on kilpailukyky ja siitä huolehtiminen. Vaikka Suomen kilpailukyvyssä tietyt osatekijät, kuten tavaroiden laatu ja yhteiskunnan rakenteet, ovat kunnossa, on kustannuskilpailukyvyssä parantamisen varaa. Tämän kustannuskilpailukyvyn parantamiseen tähtää pääministeri Sipilän hallituksen ajama yhteiskuntasopimus.
EK:n Jussi Mustosen esityksen lopuksi oli aikaa kysymyksille. Kuulijat olivat kiinnostuneita Suomen luottoluokituksesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, palkankorotusten liukumista, joita eläkkeissä ei ole. Myös pakolaistilanne, yleinen pessimismi ja eläkeyhtiöiden tuotot herättivät kysymyksiä. Kiinan ja Intian tilanteet ja Deutsche Bank kirvoittivat kysymyksiä, joihin haluttiin kuulla esiintyjän näkemyksiä. Aivan lopuksi kysyttiin vielä vientiteollisuudesta ja Suomen johtamiskulttuurista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, EK,

Päätöksenteon vaikeudesta Euroopan unionissa

Maanantai 21.9.2015 klo 20:56 - Anna-Leena Solhagen

(Tarkistamaton teksti!)

Suomen kansainvälisen politiikan suurmiehiin lukeutuva ministeri Jaakko Iloniemi oli jo nuorena mukana perustamassa Paasikivi-seuraa. Vuonna 1958 perustetun seuran tavoitteena oli Suomen virallisen ulkopolitiikan vahvistaminen ja vakiinnuttaminen laajojen kansalaispiirien keskuudessa. Iloniemelle tämä oli oiva tilaisuus tutustua maan johtaviin poliitikkoihin ja myös aitiopaikka seurata Suomen matkaa kansainväliseen yhteistyöhön.

Tie kansainvälisen politiikan ja talouden vaikuttajaksi

Erityisen merkittävänä ja antoisana vaiheena Iloniemi mainitsee Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) suunnittelun ja toteutuksen 1970-luvulla, jolloin hänet nimitettiin ETYK-suurlähettilääksi Geneveen. Työ kantoi hedelmää ja vuonna 1973 aloitetut ulkoministerien kokoukset huipentuivat Helsingissä 1975 pidettyyn huippukokoukseen.

Iloniemen ura jatkui ulkoministeriön komennuksella Yhdysvaltain suurlähettilääksi Washingtoniin. Kuusivuotispesti jakaantui presidentti Carterin ja presidentti Reaganin toimikausille. Iloniemi totesi, että ei tavannut presidenttejä juurikaan, mikä oli vain hyvä merkki Suomen kaltaiselle pienelle maalle: ”Jos Yhdysvaltain presidentti joutuu huolehtimaan pienen maan tilanteesta, on maa huonossa jamassa.”

Suomeen palattuaan Iloniemi siirtyi pankkimaailmaan ensin johtokunnan jäsenenä Suomen Yhdyspankissa sekä sittemmin toimitusjohtajana Elinkeinoelämän Valtuuskunnassa, EVA:ssa. Elettiin 1990-lukua ja pohdittiin Suomen liittymistä Euroopan Unioniin. Myöhemmin  Iloniemen ura johti Suomen itsenäisyyden juhlarahastoon, Sitraan. Hän on toiminut myös presidentti Ahtisaaren perustaman kriisinhallintaa ja rauhanvälitystoimia toteuttavan Crisis Management Initiativin toiminnanjohtajana.

Suomi mukaan Euroopan unioniin

Maailmansotien raunioittama Eurooppa tarvitsi ja halusi vakautta. Tavoitteena oli yhteistyö ja  järjestelmä, joka tekisi sotimisen mahdottomaksi. Yhdistämällä hiili- ja teräsvarannot varmistettaisiin, ettei millään maalla olisi edellytyksiä takoa aseita.

Ensimmäinen vaihe EU:n historiassa oli Ranskan, Saksan, Italian sekä Benelux-maiden vuonna 1951 perustama Euroopan hiili- ja teräsyhteisö. Keskitetyn hallinnon malli juonsi juurensa Ranskaan, joka tuolloin nautti arvostusta.

Vuonna 1957 solmittiin Rooman sopimus, joka mahdollisti Euroopan taloudelliselle yhteistyölle tulliunionin ja yhtenäisen markkina-alueen. Unioni alkoi laajentua myös pohjoisempaan Eurooppaan. Suomelle tuntui vielä tässä vaiheessa riittävän EFTA, joka edusti Euroopan vapaakauppaliittoa.

Nyt kuitenkin tarvittiin jotain, joka lähentäisi valtiot toisiinsa – ei valtioliittoa eikä liittovaltiota, vaan jotain siitä väliltä. Turvallisuuspoliittinen sopimus Euroopan unionista eli Maastrichtin sopimus, solmittiin 1991. Euroopan unioni koostuu neljästätoista instituutiosta, joista yksi on Euroopan rahaliitto, EMU. Suomi liittyi Euroopan unioniin sekä EMU:un 1995.  Tulimme mukaan yhteisvaluuttaan ja siirryimme euro-aikaan.

Lissabonin sopimus vuodelta 2009 tiivisti yhteistyötä entisestään luomalla yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Erilaisia käytäntöjä ei voi välttää, koska valtaosa EU-maista kuuluu Pohjois-Atlantin liittoon, Natoon. Kaikkia EU-maita koskevat samat säännöt, mutta poikkeamia on paljon. Pohjoismaissa jo 1960-luvulta toteutunut vapaa liikkuvuus koskee nyt kaikkia jäsenmaita Schengenin sopimuksen nojalla.

Päätöksenteon koukerot

Keskeiset asiat ja suuret linjapäätökset tehdään Euroopan neuvostossa, joka koostuu jäsenmaiden pääministereistä sekä Ranskan presidentistä. Komissio puolestaan tekee lainsäädäntöön liittyvät aloitteet. Komission jäsenet eivät edusta maitaan, vaan toimivat puolueettomasti yhteistyössä. Europarlamentin jäsenet eivät edusta kansallisia puolueitaan, vaan poliittisista puolueista koottuja ryhmiä. Myös nämä ryhmät voivat olla heterogeenisia jäsenmaiden erilaisista järjestelmistä johtuen.

Nykyisin europarlamentin valta on kasvanut todelliseksi poliittiseksi mahdiksi. Jäsenmaiden sisäpolitiikka tulee aina ensin ja siitä johtuvat eroavaisuudet yhdistettynä puuttuvaan tahtotilaan hankaloittavat asioiden edistymistä. Äänivalta jyvitetään maan asukasluvun mukaan kuitenkin siten, että pienet maat saavat enemmän oikeuksia erilaisten hyvitysten muodossa.

Euroopan keskuspankilla, EKP:lla ei ole oikeutta rahoittaa jäsenvaltioiden budjettia. Myöskin jokaista valtioita koskee vastuu omista veloistaan – seikka, jonka tiedämme toteutuvan käytännössä toisin.

Kuka sitten Euroopan unionia johtaa? ” Usein vastataan, että Angela Merkel. Suomen ja Saksan suunta on usein sama ja siksi mailta tulevat esitykset ovat samansuuntaisia”, toteaa Iloniemi. Kysyttäessä Euroopan muotoutumista liittovaltioksi toteaa Iloniemi sen toteutuvan aikaisintaan viidenkymmen vuoden kuluttua – me emme ehkä sitä ole todistamassa. ”Poikkeusajat synnyttävät poikkeustoimia. Parhaillaan elettävä pakolaisaalto yllätti Euroopan ja nyt siihen on löydyttävä ratkaisu. Eri maiden erilaiset reaktiot tilanteen hoitamiseen vaihtelevat suuresti. Esimerkkinä siitä on piikkilanka-aitojen nousu vapaanliikkuvuuden valtioiden välille. Toimenpide, jonka sopimus kieltää, mutta jota valtiot voivat rikkoa”, toteaa Iloniemi.

Suomen tilaa pohdittaessa Iloniemi muistuttaa kaiken olevan suhteellista. ”Työttömyys ja velkaantumisen nopeus on huolestuttavaa, vaikka varsinainen velka-aste on varsin kohtuullinen. Olemme kuitenkin luisuvalla pinnalla, joten pieni pelottelu lienee paikallaan. Suu säkkiä myöten pätee tänäkin päivänä”, muistuttaa ministeri Iloniemi. Presidentti Rooseveltiä mukaillen hän toteaa, että pelättävää on vain pelko itse.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jaakko Iloniemi, Eu, Euroopan unioni, kansainvälinen politiikka, talous

Opimmeko viime lamasta mitään?

Sunnuntai 8.2.2015 klo 14:00 - Anna-Leena Solhagen

Elämme jälleen aikoja, jotka ikävästi muistuttavat 1990-luvun alun vuosia. Velkataakka kasvaa, vaihtotase heikkenee, kilpailukyky häviää, työttömyys pahenee, vienti ei vedä, talous taantuu ja kansakuntaa kalvaa pessimismi. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin tämän päivän uutisointi - emmekö todellakaan ole oppineet mitään aiemmin kokemastamme? Konkurssien, taloudellisten menetysten ja inhimillisten kärsimysten raskaita seuraamuksia monet meistä kantavat vielä tänäänkin. Ankeat ajat voivat toistua uuden taantumamme kynnyksellä.

Ääriään myöten täyden Oodi-kahvilan vieraaksi saimme iiroviinanen_1.jpg1990-luvun lamavuosilta tutuksi tulleen ministerin Iiro Viinasen. Hän valotti kiinnostavasti ja selkeästi parinkymmenen vuoden takaisia tapahtumia sekä siihen johtaneita syitä. Yhtymäkohdat tähän päivään ovat hämmästyttävän samankaltaiset. Ikäviä asioita ja päätöksentekoa lykätään. Ekonomistit jahkailevat ja vertailevat ennusteitaan. ”Eri alojen lobbarit ajavat kukin tahoillaan omien toimeksiantajiensa asioita vaikka asioita tulisi hoitaa yhdessä isänmaan edun nimissä”, korostaa Viinanen. ”EU:n päätös tukea heikossa kunnossa olevia luo uskoa siihen, että apuun käytetyt varat saadaan jonain päivänä takaisin.”

Säästetään, säästetään - mutta mistä?

”Velkaantuminen on Suomelle todella suuri uhka. Seitsemän miljardin euron budjettialijäämää ei kateta säästöillä vaikka esimerkiksi pienimpien ministeriöiden toiminnot lopetettaisiin kokonaan. Valtion omaisuuden myynnillä katettaisiin korkeintaan ensimmäisen vuoden kulut, jonka jälkeen taas olisimme samassa tilanteessa.”

”Investoinnit ja vienti tulee saada liikkeelle. Lisäksi tarvitaan uusia työpaikkoja, että valtiolle saadaan verotuloja. Ilman näitä ei hyvinvointivaltiollamme ole säilymisen edellytyksiä ja jälkipolvillemme voimme jättää perinnöksi vain valtavan velkataakan”, toteaa Viinanen.

Ketkä asiaan voivat vaikuttaa ja mitä tilanteelle voidaan tehdä? Viinanen jakaa toimijat kolmeen ryhmään, jotka ovat elinkeinoelämän yritykset ja järjestöt, poliitikot sekä tavalliset kansalaiset.

Case: Elinkeinoelämän yritykset ja korporaatiot

”Ylimmän yritysjohdon kohtuuttomat palkat, hallituspalkkiot ja osinkoina omistajataholle jaettavat suhteettomat osuudet tuloksesta yhdistettynä laajoihin irtisanomisiin ei ole ymmärrettävää ja onkin syytä kysyä eikö yhteiskuntavastuuta tunneta?”, kysyy Viinanen.  ”Jos palkitsemisjärjestelmä perustuu pörssin liikkeisiin, niin voimmeko tietää ovatko kurssiheilahtelut luonnollisia? Tarvitaan kriittistä tilannearviointia, sillä pörssikurssin nousu ei tuo tuloja yrityksen kassaan, koska yritys saa tulonsa vain ja ainoastaan myymällä tuotteitaan ja palvelujaan.”

”Ihmisiä ei ole koulutettu tulevaisuuden haasteisiin emmekä pysy mukana teknologian huimassa kehitysnopeudessa. Miksi muutoin tuotteemme eivät kelpaa markkinoille? Aiemmin niin tuottoisa Venäjän kauppa loppui nopeasti eivätkä samaiset tuotteet kelvanneet länsimarkkinoille. Emme ole osanneet valmistaa tuotteita ja palveluja, joilla olisi kysyntää ja joilla kauppaa voisi käydä. Onko kyse itse aiheutetusta taantumasta? Entä mikä siihen auttaisi?”, kysyy Viinanen.

”Usein kuultu lääke tuntuu olevan verojen alentaminen. Totuus on kuitenkin, että ensin pitää tienata pystyäkseen maksamaan minkäänlaisia veroja”, toteaa Viinanen. ”Yksi iso ja vaikuttava jo aiemmin oivallettu keino on keskitettyjen ratkaisujen lopettaminen. Ennen euroaikaa devalvaatio hoiti ajanmittaan asiat, mutta nyt ei palkkatasoa voida nostaa muiden euromaiden tasoa korkeammaksi. Sopimuksista huolimatta lakonuhat ovat olleet ennallaan. Kaikki yritykset eivät ole samanveroisia maksajia. Miksi ei työelämään tulevan nuoren työllistäminen yleissitovissa sopimuksissa määriteltyjä minimipalkkoja pienemmällä palkalla ole mahdollista, jos vaihtoehtona on, ettei nuori pääse siirtymään työelämään lainkaan? Lääkkeeksi tähän ongelmaan on kehitetty valtion varoista työnantajalle maksettava työllistämistuki. Voidaankin todeta, että liian useissa ratkaisuissa tarvitaan valtio maksumieheksi”, selventää Viinanen.

Lisäongelmaksi muodostuu päätösten pitkäkestoisuus vaikka tilanteet ovat jo saattaneet muuttua. Muina esimerkkeinä Viinanen luettelee asuntotuotannon ja elintarvikealan kilpailun. Terve kilpailu karsii tehokkaasti toimijat, joiden edellytykset toimia ovat jo päättyneet. Tekohengitys ei aina auta. ”Vientiteollisuuden tulee aina kulkea kärjessä. Vaikuttaa siltä, että useat korporaatiot ja julkishallinnon toimijat eivät tiedä mistä raha oikeasti tulee”, toteaa Viinanen.

Case: Poliitikot

Poliitikot eivät Viinasen mukaan ole vieläkään oppineet velkaongelmasta, ymmärtäneet sen syntyyn johtaneita syitä ja siitä johtuvia ankaria seurauksia. Luottoluokituksen pudotuksen vähättelyyn ei ole syytä. Koron pienikin nousu kaksinkertaistaa velkapotin määrän viiden vuoden kuluessa. ”Suomi on tarkkailun alla ja nyt tapahtunut pudotus voidaan nähdä myös ensimmäisenä varoituksena. Lisää saattaa olla tulossa, joten tosiasiat on syytä tunnustaa”, varottaa Viinanen.

Katteettomat lupaukset ja sosiaalietuuksien maksaminen lainarahalla jatkuu hallituskaudesta toiseen. Tämän vääristymän tavallinen ihminenkin ymmärtää.

Nykyisen käytännön mukaan ministeriöiden päätöksenteossa on suuri joukko ministeriä avustavia poliittisia henkilöitä. Rakenne on kallis, monimutkainen ja saattaa vaikuttaa päätöksenteossa käytettävän tiedon laatuun.

Case: Kansalaiset

Vaalit ovat jälleen näytön paikka. Kansalaiset päättävät kenet he haluavat asioitaan hoitamaan. Tarvitsemme ymmärrystä, tietoa ja taitoa päätöksentekoon.

”Koululaisia tulisi perehdyttää yritystoimintaan esimerkiksi tutustuttamalla heitä tuotantolaitoksiin, tehtaisiin ja erityyppisiin yrityksiin. Teknologian kehittymisen nopeus vaikuttaa väkisinkin iäkkäämpään kansanosaan. Me laskutikkuaikakauden ihmiset emme aina pysy menossa mukana. Tämäkin olisi yrityksissä syytä huomioida”, mainitsee Viinanen.

Yritystoiminnan edellytysten turvaaminen ja yrittäjyyteen kannustaminen on yksi ydinasioista. Yrittäjyyteen liittyvien lainojen vakuuksiin kiinnitetään usein oma koti. Sen menettämisen pelko on hyvin konkreettista ja tähän olisikin Viinasen mukaan syytä kehittää valtion takausjärjestelmän tyyppinen turvamekanismi.

”Tarvitaan sekä työpaikkoja että työvoimaa. Suomi on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä maista. Työvoiman saantiin on jo nyt kiinnitettävä huomiota. Tällä hetkellä työvoimaa – erityisesti nuorta ja hyvin koulutettua syrjäytyy työelämästä vaikka samanaikaisesti tunnistetaan, ettei työvoima tule riittämään. Pelkästään omin avuin emme edes tule selviämään”, laskeskelee Viinanen. ”Tarvitaan vastaanottavaa ja ennakoivaa asennetta.”

Valtionyhtiöiden myymisen ulkomaalaisomistukseen Viinanen kyseenalaistaa. ” Miksi suomalaisittain epäkannattava liiketoiminta kelpaa ulkomaalaisomistukseen?” Keskeiset energia- ja luonnonvaroja hyödyntävät toimialat tulisi hän mukaan ehdottomasti pitää suomalaisten omistuksessa. Huomionarvoista on toki kysyä onko Suomi edes siinä tilassa, että ulkomaisten sijoittajien kannattaa sijoittaa tänne.

Kysyttäessä kuinka näiden raskaiden ja vaikeiden asioiden selvittelyä jaksaa vuosikymmenestä toiseen, vastaa ministeri Viinanen ykskantaan, että isänmaan etu saa jatkamaan.

Kiitos tästä hienosta tilaisuudesta!

lauraiiro.jpg

viinanenyleiso1.jpg

Kuvat: Raila Rautiainen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Iiro Viinanen, talous, säästöt, lama, taantuma, yrittäjyys,

Onko Suomen talous syvällä suossa?

Maanantai 1.12.2014 klo 12:16 - Anna-Leena Solhagen

Oodi-kahvilan 160-päisellä yleisöllä oli korkman.jpgupea tilaisuus kuulla todellista talouden asiantuntijaa, kun Aalto yliopiston professori Sixten Korkman luennoi maailman ja Suomen talouden tilasta. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan  toimitusjohtajana työskennelleen Korkmanin nykyinen titteli Aalto yliopiston taloustieteen laitoksella on Professor of Practice.

Maailmantalous muuttuu nopeasti. Ympäristön vaatimuksiin sopeutuminen on erittäin haasteellista ja Suomen on muututtava maailman mukana. Aikaisemmin kehitysmaina pidetyt Kiina ja Intia toimivat tänään kasvun moottoreina. Maapallonlaajuinen absoluuttinen köyhyys on vähentynyt. Se toimii indikaattorina sille, miten mitataan välttämättömien inhimillisten perustarpeiden kuten ruuan, vaatetuksen ja suojan turvaamista. Myös maailmalla käytävien sotien määrä on nyt pienempi kuin koskaan. ”Maailman voisi siten sanoa olevan parempi paikka elää kuin koskaan aikaisemmin”, toteaa professori Korkman luentonsa alkajaisiksi.

Onko Euroopasta tulossa museo?

Euroopan talous- ja rahaliitto EMU on alkujaan ollut poliittisesti värittynyt hanke. Elinkeinoelämän näkökulmasta yhteinen valuutta euro on hyvä asia, sillä sen avulla on euroalueella voitu päästä valuuttavaihtelun tuomista riskeistä. Kuitenkin sen pohjustamisessa olisi ollut toivomisen varaa. ”Liian erilaiset maat on otettu mukaan yhteiseen valuuttaan ja siitä on seurannut sekä taloudellisia että poliittisia kriisejä”, korostaa Korkman.

”Teknologian kehitystä ja globalisaatiota on toteutettu lainarahalla. Suuri osa nyt saavutetusta talouskasvusta on tapahtunut velaksi. USA:n kohdalla toipuminen vuonna 2008 puhjenneen kuplan vaikutuksista on näillä näkymin alkanut, mutta euro-alue on edelleen suurissa vaikeuksissa. Siitä selviämiseen tarvitaan investointeja. Euroa ei niin vain voi purkaa, vaan sen kanssa on opittava elämään”, painottaa Korkman.

Keskuspankit ovat pyrkineet elvyttämään pumppaamalla rahaa vuotopaikkoihin ja pitämällä korot alhaalla. Pörssi on ollut nousussa ja tehnyt jopa ennätyksiä, mutta yritysten investoinnit eivät kuitenkaan ole lisääntyneet. ”Pankkiunionin perustaminen olisi merkittävä toimenpide, jolla pankkien riskinhallintaa voidaan seurata ja saattaa pankit vastuuseen toimistaan. Suoja on siis tavallisella tallettajalla ja pankin käyttäjällä”, jatkaa Korkman.

Esitettyyn kysymykseen siitä, onko Eurooppa museo, vastaa Korkman sivistyksen vievän maanosaamme eteenpäin siitäkin huolimatta, etteivät investoinnit ole tällä hetkellä niin merkittäviä.

Entä Suomi – olemmeko syvällä suossa?

Suomalainen konepajateollisuus tuottaa, mutta tuotteilla ei ole ostajia. Yritykset eivät investoi, vaikka työvoimaa on saatavilla ja pankit tarjoavat rahaa lähes nollakorolla. Metallien hinnanlasku vaikuttaa metalliteollisuuden tuottavuuteen ja samanaikaisesti Kiina lisää osuuttaan tällä teollisuudensaralla. Myös paperiteollisuus on vaikeuksissa kysynnän ja investointien siirtyessä Aasiaan.  ICT-klusterin 2010-luvun arvonlisäys on romahtanut eikä kilpailussa ole pärjätty vaikeassa markkinatilanteessa.

”Talouden heikkous on myös valtaa. Ukrainan tilanne on sekä taloudellinen että poliittinen kriisi. Venäjään kohdistetut sanktiot iskevät myös Suomeen, sillä Venäjä on Suomelle aina uhan lisäksi mahdollisuus – meitä auttaa, jos Venäjällä menee hyvin ja päinvastoin”, toteaa Korkman.

Nykyisen tai edellisen hallituksen syyttelyyn nykyongelmista Korkman ei yhdy. Keskeisimpinä syinä vaikeaan tilanteeseen Korkman pitää

  • kilpailukyvyn puutteita erityisesti paperi- ja elektroniikkateollisuudessa, sillä ilman kasvua ei synny investointeja
  • kotimarkkinoiden taantumaa, sillä ostovoiman supistuessa kulutus vähenee palvelujen ja kaupanalan kärsiessä
  • julkistalouden kestävyysvajetta julkisen talouden kulujen ja velkaantumisen lisääntyessä, sillä jatkuva alijäämä ei kestä loputtomiin
  • liian suurta julkista taloutta suhteessa kansantalouden kantokykyyn

Mitä sitten voitaisiin tehdä?

Edellisten vaikeiden talousaikojen yli saatettiin päästä devalvaation keinoin. Enää se ei ole mahdollista, sillä jäsenyys talous- ja rahaliitossa estää yksittäisen jäsenmaan omat ratkaisut. Se ei myöskään olisi ratkaisu laajaan ja rakenteelliseen ongelmaan. Professori Korkmanin lääkkeitä kilpailukyvyn parantamiseen ovat:

  • Uusien korkean jalostusasteen tuotteiden syntyminen, sillä niiden avulla voisimme saavuttaa kustannusten kilpailukyvyn lisäystä.
  • Vienti on saatava vetämään. Palkkamaltti auttaa kilpailukyvyn säilyttämisessä ja varmistaa myös työvoiman saannin.
  • Tarvitaan työmarkkinajoustoja niin työaikojen kuin paikallisen sopimisen muodossa. Ruotsissa ja Saksassa käyttöön otetut pelisäännöt ovat tuottaneet hyvää tulosta. Suomessa on ongelmana lisäksi työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus, josta suuri syy lankeaa vääristyneen asuntopolitiikan niskaan.
  • Tuotekehitykseen ja tutkimukseen tulee panostaa. Korkea koulutustaso ja ketteryys ovat tässä avainasemassa.
  • Rakentamista on syytä suosia matalan korkotason ja hyvän työvoiman saatavuuden aikana.
  • Julkisen talouden kestävyysvaje ei luo kasvua, mutta tehokas julkinen sektori auttaa kansantaloutta kasvamaan. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyminen jakaa riskejä ja mahdollistaa tasa-arvon myös heikoimmille kansalaisilleen. Tarvitaan tehokasta kuntauudistusta, soteuudistusta, korkeakoulutuksen järkeistämista, digitaalitalouden mahdollisuuksien toteuttamista sekä tietysti ihmisiä palvelusektorille. Ja kaikki tämä kustannustehokkaasti toteutettuna.

Korkmanin mukaan työvoima- ja verotuspohja korkmanhetemakikm2.jpgtulisi sopia eduskunnassa, ei järjestötasolla. Viimeaikojen hallitukset eivät ole olleet kovin toimintakykyisiä eikä asiantuntijatahoja ole haluttu kuulla. Suomesta puuttuu laajapohjainen keskustelukulttuuri. Tarvitaan yhdessä tehtyjä päätöksiä. ”Suomi on suuri menestystarina, jossa perusasiat ovat kunnossa, mutta nykyisyys suossa rämpimistä. Tarvitsemme poliittista johtajuutta ja realistista kriisitietoisuutta. Tarvitsemme myös rikkaampaa kansalaiskeskustelua”, kiteyttää Korkman. ”Suuri ongelmamme on asiantuntijoiden hyödyntämisen puute asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Vanhakantainen sulle-mulle –systeemi ei toimi."

korkmanyleiso.jpg

korkman_yleiso2.jpg

Kuvat: Sauli Solhagen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, euro, talous, taantuma, Sixten Korkman

Kohti biotaloutta

Sunnuntai 9.11.2014 klo 21:20 - Anna-Leena Solhagen

VTT eli Teknologian tutkimuskeskus Espoon Otaniemessä on Pohjois-Euroopan suurin tutkimuslaitos. Sen päätehtävä on tukea suomalaista teollisuutta. Laitoksen tutkimusprofessori Kristiina Kruus kertoi biotaloudesta Oodi-kahvilan salintäydelle yleisölle.

Haastava huominen

Vuoteen 2030 mennessä tarvitaan 50 prosenttia nykyistä enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän vettä. Nykymenolla ei tulevaisuuden haasteista selvitä, vaan tarvitaan paljon uusia ideoita ja toimenpiteitä pitämään maapallo toimivana ja sen asukkaat hengissä. Ilmastonmuutos, saastuminen ja vähenevät luonnonvarat asettavat rankat vaatimukset, joihin tutkimuslaitokset koettavat kaikin keinoin löytää ratkaisuja.

Tutkimuksen ja innovaatioiden avulla pyritään kristiinakruus2.jpglöytämään vaihtoehtoja fossiilisten luonnonvarojen kuten raakaöljyn, kivihiilen ja maakaasun korvaamiseen uusituvilla luonnonvaroilla. Teollistuminen on kulkenut kutomakoneiden, rautateiden rakentamisen ja sähkön hyödyntämisen ajasta kemianteollisuuden ja öljynjalostuksen jälkeiseen biotalouden aikakauteen. Elämme parhaillaan teollistumisen kuudetta aaltoa.

Bioteknologia tarkoittaa mikrobien ja entsyymien tai niiden osien hyödyntämistä erilaisissa prosesseissa esimerkiksi hyödyllisten kemikaalien tai energia tuottamiseen. Biomassa on  eloperäistä ainetta kuten esimerkiksi puuta, sahanpurua, olkea tai leviä.  Lignoselluloosa on kasvien rakennekomponentti, joka sisältää pääasiassa selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä. Selluloosa ja hemiselluloosa voidaan pilkkoa entsyymien avulla käymiskelpoisiksi sokereiksi. Hiivan avulla sokereista voidaan tuottaa vaikkapa bioetanolia. Biotaloudessa tavoitteena on osittain korvata fossiilisia luonnonvaroja uusiutuvalla biomassalla tuottamaan vaikkapa elintarvikkeita, rehua, kosmetiikkaa tai etanolia liikenteen polttoaineeksi. Biotalous  on  kasvava talouden alue. Kantava ajatus on talouden, ympäristön ja sosioekonomisen kestävyyden tavoittelu.

Suomella on oma biotalouden strategiansa. Tavoitteena on lisätä tutkimusta ja koulutusta, käyttää biomassavarantoja resurssitehokkaasti ja luoda ympäristö uusille, uusin toimintatavoin toimiville yrityksille. Lisää tietoa löytyy biotalouden verkkosivulta (http://www.biotalous.fi/) .

Osaamista vai tulevaisuuden arvailua

Suomen biotalouden vahvuus on puu, jonka eri osien hyödyntämiseen etsitään jatkuvasti uusia keinoja. Sahatavaran, vanerin ja paperin lisäksi puun kuorimateriaalia voidaan jalostaa vaikkapa elintarvikkeiksi, lääkeaineiksi, pakkausmateriaaliksi tai erilaisiin sakeuttamistarkoituksiin.

Eri tavoin käsitelty biomassa tuottaa monenlaisia lopputuotteita. Esimerkiksi ligniinin erottaminen puun tai oljen käsittelyssä tuottaa liima-ainesta pakkausmateriaaleihin ja eristeisiin. Epäekologisen puuvillan korvaaminen puupohjaisella materiaalilla on teko ympäristön puolesta. Lisäksi se tarjoaa uusia, kestävän kehityksen materiaaleja korvaamaan esimerkiksi muovia.

Sekä resurssitehokas jätteiden hyödyntäminen että kasvisproteiinin hyväksikäyttö ovat tulevaisuuden vaatimuksia, jotka pitää huomioida jo tänään. Ensimmäisen sukupolven bioetanolin tuotanto voidaan kyseenalaistaa, sillä siinä käytetään raaka-aineeksi tärkkelystä tai ruokosokeria, joka kelpaa myös ihmisravinnoksi. Toisen sukupolven bioetanoli valmistetaan lignoselluloosasta esimerkiksi oljesta tai sahanpurusta. Kasvihuonekaasujen syntymisen estäminen on merkittävää ilmaston muutoksen hillinnässä. Koska kasvit sitovat yhteyttäessään hiilidioksidia niistä valmistettujen polttoaineiden kokonaishiilidioksidin tuotto on huomattavasti pienempi kuin fossiilisten polttoaineiden. Bioetanolin valmistuksessa on tärkeää hyödyntää lignoselluloosan kaikki komponentit, myös ligniini.  Tämän lisäksi etanolin ja muiden prosessissa syntyvien komponenttien hyödyntäminen on kannattavaa liiketoimintaa.

Suomen metsät edelleenkin vihreää kultaa?

Fossiilisten raaka-aineiden hyödyntämiseen perustuvan kristiinakruus1.jpgmaailmantalouden uhkana on ilmastonmuutoksen lisäksi raakaöljyn saatavuus ja korkea hinta. Tutkimuksen ja tuotekehityksen myötä biovarannoista voidaan jalostaa korkean arvon tuotteita.

Suomen laajat metsäalueet ja luonnonvarat tarjoavat paljon mahdollisuuksia biotalouteen perustuvalle liitetoiminnalle. Puuaineksen jalostaminen selluloosaksi, hemiselluloosaksi ja lingniineiksi tarjoaa avaimet tulevaisuuteen. Biomassan prosessointi halutuiksi tuotteiksi vaatii erityistä osaamista, mutta myös tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja työtä. Tällä hetkellä Suomen työvoimasta jo 13 prosenttia (270 000 työpaikkaa) on biotalouden piirissä. Biotalousstrategia tavoitteena on luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa biotalouden alalle vuoteen 2025 mennessä.

Uusien mahdollisuuksien hyödyntämisessä on muistettava kiinnittää huomiota materiaalin riittävyyteen. Kaikkea ei voi kerralla tuhlata.

Teksti on professori Kruusin tarkastama.

kristiinakruus3.jpg

Kuvat: Raila Rautiainen

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: biotalous, Kristiina Kruus, VTT, biomassa, kestävä kehitys

Onko taloudessa moraalia?

Sunnuntai 2.2.2014 klo 18:23 - Anna-Leena Solhagen

Kysymys talouden moraalista ja etiikasta puhuttaa ja kanniainen_vesa.jpgmietityttää näinä aikoina, kun saamme lukea huippujohtajien palkkioista ja tuloerojen kasvusta. Aiheesta oli Oodi-kahvilassa kertomassa kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen Helsingin yliopistosta. Mitä sitten on moraali? Sanakirjamääritelmän mukaan moraali viittaa vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä. Etiikka puolestaan tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten toiminnan, arvojen ja väittämien luonnetta. Etiikka on lyhyesti sanottuna moraalifilosofiaa.

Professori Kanniainen on työskennellyt suurimman osan työurastaan Helsingin yliopistossa tutkien julkistaloutta, yritysrahoitusta ja yrittäjyyttä, mutta toiminut myös vierailevana apulaisprofessorina Brown Universityssa ja Washington State Universityssa.

Taloutta ei voi ymmärtää ymmärtämättä ihmistä

Kanniaisen mukaan ensin on ymmärrettävä ihmistä ja sitä millainen ihminen on. Vasta tämän jälkeen voidaan ymmärtää talouden ilmiöitä.

Yleinen tulkinta maailman kehityksestä kanniainen3.jpgmielletään hyvän ja pahan väliseksi taisteluksi, jossa maailma paranisi hyvien päästessä niskan päälle. Kanniainen on jo kahdentoista vuoden ajan tutkinut itsekkyyden ja opportunismin eli vallitsevien olojen hyväksikäytön sekä myös pyyteettömyyden ja empatian kamppailua ihmisessä. Yliopisto-opiskelijoille suunnattu Etiikka ja talous -kurssi on jälleen käynnistynyt ja täyttänyt luentosalin jo kolmannentoista kerran. Luentojen sisällöt löytyvät tästä http://blogs.helsinki.fi/kanniain/post-18/

Sadan vuoden aikana kapitalismi on kymmenkertaistanut läntisen maailman reaalisen elintason. Tämä johtuu siitä, että kapitalismissa omistusoikeudet, oikeus oman työn tuloksiin, on turvattu ja myös sopimusoikeus on vapaa. Tulojen epätasa-arvo tasoittui länsimaissa ensimmäisten vuosikymmenten aikana, mutta kolmen viimeisen vuosikymmen aikana se on länsimaissa jälleen lisääntynyt. Tämä kehitys näkyy, kun tarkastellaan huipputulojen (ts. 1 %:n) osuutta kehittyneissä talouksissa. Samanaikaisesti maailman prosentuaalinen köyhyys on puoliintunut huolimatta maapallon väkiluvun suuresta kasvusta. Globalisaatio on vetänyt ihmisiä pois köyhyydestä niissä kehitysmaissa, jotka ovat päässeet osallisiksi globalisaatiosta. Kaikkialla, jopa Kiinassa, vaurastumista ei enää ole pidetty vääränä. Eriarvoisuus länsimaissa on kasvanut ja kehitysmaissa vastoin yleistä käsitystä se on vähentynyt.

Maailma on epäoikeudenmukainen

Tosiasia silti on, että edes Suomessa emme syntyessämme ole tasa-arvoisia. Usein pohditaankin sitä, kuinka kaikille voisi tarjota samat elämässä lähtökohdat. Keskustelu aaltoilee puolelta toiselle. Esimerkkinä tästä voi mainita aiempien presidenttiemme eriävät kannanotot, jossa presidentti Halonen toivoi, että kaikista on pidettävä huolta mutta vastaavasti presidentti Koivisto totesi, ettei laiskoja tarvitse auttaa.

Kanniainen kysyykin onko syy poliitikoissa ja väärin rakennetuissa kannusteissa. Ihminen on nokkela ja keksii keinot vastata kannusteisiin omalta kannaltaan suotuisilla, usein ehkä kyseenalaisilla tavoilla.

Tarvitaan työnantajia

- Kun on työttömyyttä, maa tarvitsee enemmän työnantajia. Myös meillä Suomessa joudutaan uudelleen miettimään, mitä täällä kannattaisi tuottaa. Yritysverotuksen ja erilaisten yritystukien muuttaminen ja poistaminen tervehdyttäisi asetelmaa. Tehokkaan oppisopimusjärjestelmän avulla suuntaansa hakeva ihminen voisi joustavasti päästä kiinni työelämään, luettelee Kanniainen. – Jaettavaa ei ole, jos yritys ei tuota tulosta ja sitä kautta tee jaettavaa.

- Yritys ei kuitenkaan voi olla hyväntekijä. Sen päätehtävä on säilyä elinkelpoisena vuodesta toiseen. Samalla kun se tekee tulosta, sillä on mahdollisuus valita sellainen eettinen koodi toiminnalleen, että se osaltaan vahvistaa hyvää sosiaalista pääomaa yhteiskunnassa. Kuluttajien tehtävä on palkita nämä yritykset. Ihmisellä onkin omatunto ja halu tehdä oikein. Toisinaan kiusaus tekee varkaan. Myös yrityksillä on mahdollisuus opportunismiin.

Ihminen reagoi kannusteisiin. Tarvitaan älyllisiä ratkaisuja pyrittäessä luomaan kansantalouteen elementtejä, että esim. työllisyysaste nousisi. Hyvinä esimerkkeinä Kanniainen mainitsee Tanskan mallin. Siinä työntekijän irtisanominen on yksinkertaista, mutta samalla myös palkkaaminen on joustavaa. - Työttömäksi jäädessään ihminen on oikeutettu korkeaan työttömyyskorvaukseen, mutta samalla hänellä on velvollinen ottaa vastaan tarjottua työtä. Se aktivoi ihmisen nopeasti hakemaan itselleen sopivinta ja mieluisinta työtä.

Johtajien palkoista voidaan olla montaa mieltä. Myös samojen ihmisten säilyminen johtavilla paikoilla aikaisemmista virheistä huolimatta ihmetyttää monia. Miten kannetaan vastuu epäonnistumisista? – Reilun palkan löytäminen niin työntekijöille kuin johtajille on äärimmäisen vaikeaa, koska suoritusten mittaaminen on niin vaikeaa. Tavoite on kuitenkin selkeä: työelämässä olisi saatava oikeat ihmiset oikeille paikoille!

Onko valtion velvollisuus pelastaa?

Päivittäin uutiset kertovat tilanteista, joissa valtion odotetaan kantavaa vastuuta ja pelastavan työpaikkojen säilyttämiseksi markkinataloudessa toimivan yrityksen. – Tällöin järki sanoo yhtä ja sydän toista. Kaikki on niin suhteellista, pohtii Kanniainen.

- Emme tule koskaan pääsemään tasa-arvoiseen maailmaan.  Emme täysin kykene tasaamaan elämän lähtökohtia. Voimme kuitenkin pyrkiä tasaamaan niitä mahdollisimman pitkälle, toteaa Kanniainen.  – Itsensä eteen ponnistelevia tulee palkita ja kannustimet tulee laatia siten, että ne ohjaavat oikeaan suuntaan. Myös kohtuullinen eriarvoisuus tulisi hyväksyä.

- Tarvitsemme reilun pelin sääntöjä ja vastavuoroisuuden periaatetta, jonka mukaan toiselle tulee tehdä siten kuin toivoo itselleen tehtävän, toteaa Kanniainen. - Supercell on näyttämässä hyvää esimerkkiä yhteiskuntavastuustaan. Eettisyyden ja talouden voi yhdistää yhteiskuntavastuun keinoin. Samalla kun yritys tekee voittoa, voi myös tehdä hyvää. Meidän kuluttajien tehtävä on palkita hyvä eettisen koodin yrityksiä ja rangaista opportunisteja. Se on meistä kiinni. Ihminen saa sellaisen maailman, kuin hän ansaitsee.

kanniainen2.jpg

kanniainen1.jpg

Kahvilakuvat: Raila Rautiainen

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, moraali, etiikka, Vesa Kanniainen, työ, ihminen

Katsaus Suomen talouden tilaan

Tiistai 3.1.2012 klo 13:36 - Anna-Leena Solhagen

Oodi-kahviloiden asiantuntijaluennot jatkuivat 3.12. kansanedustaja Eero Lehden valottaessa Suomen talouden tilaa. Asiantunteva ja perusteellinen puheenvuoro korosti pääministeripuolueen vastuuta asioiden hoidossa.

Viime vuosisadalla Suomen elintason nousu verrattuna muihin kansakuntiin on ollut merkillepantavaa. Maan vaatimattomat luonnonvarat ja sotien niin henkiset kuin taloudelliset menetykset rajoittivat talouden elpymistä. Sitkeä kansakunta rakensi toimivan perusteollisuuden ja solmi bilateraalisen kaupankäynnin itänaapurin kanssa. Maa teollistui ja pääkaupunkiseutu alkoi kasvaa. 1990-luvun alussa rahamarkkinat avautuivat ja luotonanto vapautui tavalla, joka johti kulutushysteriaan ja talouden ylikuumenemiseen. Kylmä sota päättyi, maailman talouden tasapaino järkkyi ja johti romahdukseen. Seurasi korkojen ja työttömyyden raju nousu, devalvaatio ja viennin tyrehtyminen.

Pankkikriisi verotti monen yrittäjän ja yksityisen ihmisen elämäntyön. Risteilyalusten tilaukset kuitenkin työllistivät useita alihankkijoita ja Nokian myötä syntyi täysin uusi teollisuudenala. Suomi pääsi jälleen jaloilleen. Siirtyminen euroon on vakauttanut taloutta vaikka vaihdokseen tällä hetkellä suhtaudutaan jossain määrin kriittisesti. Konepaja- ja metsäteollisuus on melko laajasti siirtynyt maailmalle. Innovaatioita ja yrittäjyyttä ilmenee, mutta uusia Angry Birdsejä ei kuitenkaan helposti löydetä. 

Suurten toimijoiden konkurssit ja hintojen romahdus Yhdysvalloissa vuonna 2008 aiheutti monimutkaisia ongelmia, joista kärsitään edelleen. Euroalueen ongelmien perimmäisiä syitä ovat yhteisvaluuttaan väärin perustein liittyneet maat ja niiden valvontajärjestelmien aukkopaikat. Periaate, jonka mukaan jokainen valtio vastaa omasta taloudenpidostaan, on koetuksella.

Suomea pitkään suosinut positiivinen huoltosuhde kääntyy lähiaikoina raskaammaksi ikääntyvien määrän lisääntyessä ja työssäkäyvien ikäluokkien pienentyessä. Lehti muistuttaa Suomen olevan kauppaa käyvä ja tyytyväinen kansakunta, joka on lukeva, laskeva ja vielä työteliäskin. Työmarkkinoiden jäykkyyttä tulisi kuitenkin pehmentää. Työpaikan suojaaminen koetaan liian usein työmarkkinoiden toimivuutta tärkeämmäksi. Kilpailu on hyväksi ja sen esteitä tulisi pyrkiä poistamaan. Esimerkkinä Lehti kertoi Viron tasaverojärjestelmästä  ja yrityksen verotusmenettelystä, jossa voittoa ei veroteta mikäli tuotto jää yrityksen kehittämiseen. Valtio velkaantuu edelleen, mutta huipputason koulutusjärjestelmä tuottaa uusia taitajia, joiden uskotaan pystyvän huolehtimaan maan maksuvalmiudesta myös jatkossa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, talous, Lehti, maksuvalmius