Opimmeko viime lamasta mitään?

Sunnuntai 8.2.2015 klo 14:00 - Anna-Leena Solhagen

Elämme jälleen aikoja, jotka ikävästi muistuttavat 1990-luvun alun vuosia. Velkataakka kasvaa, vaihtotase heikkenee, kilpailukyky häviää, työttömyys pahenee, vienti ei vedä, talous taantuu ja kansakuntaa kalvaa pessimismi. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin tämän päivän uutisointi - emmekö todellakaan ole oppineet mitään aiemmin kokemastamme? Konkurssien, taloudellisten menetysten ja inhimillisten kärsimysten raskaita seuraamuksia monet meistä kantavat vielä tänäänkin. Ankeat ajat voivat toistua uuden taantumamme kynnyksellä.

Ääriään myöten täyden Oodi-kahvilan vieraaksi saimme iiroviinanen_1.jpg1990-luvun lamavuosilta tutuksi tulleen ministerin Iiro Viinasen. Hän valotti kiinnostavasti ja selkeästi parinkymmenen vuoden takaisia tapahtumia sekä siihen johtaneita syitä. Yhtymäkohdat tähän päivään ovat hämmästyttävän samankaltaiset. Ikäviä asioita ja päätöksentekoa lykätään. Ekonomistit jahkailevat ja vertailevat ennusteitaan. ”Eri alojen lobbarit ajavat kukin tahoillaan omien toimeksiantajiensa asioita vaikka asioita tulisi hoitaa yhdessä isänmaan edun nimissä”, korostaa Viinanen. ”EU:n päätös tukea heikossa kunnossa olevia luo uskoa siihen, että apuun käytetyt varat saadaan jonain päivänä takaisin.”

Säästetään, säästetään - mutta mistä?

”Velkaantuminen on Suomelle todella suuri uhka. Seitsemän miljardin euron budjettialijäämää ei kateta säästöillä vaikka esimerkiksi pienimpien ministeriöiden toiminnot lopetettaisiin kokonaan. Valtion omaisuuden myynnillä katettaisiin korkeintaan ensimmäisen vuoden kulut, jonka jälkeen taas olisimme samassa tilanteessa.”

”Investoinnit ja vienti tulee saada liikkeelle. Lisäksi tarvitaan uusia työpaikkoja, että valtiolle saadaan verotuloja. Ilman näitä ei hyvinvointivaltiollamme ole säilymisen edellytyksiä ja jälkipolvillemme voimme jättää perinnöksi vain valtavan velkataakan”, toteaa Viinanen.

Ketkä asiaan voivat vaikuttaa ja mitä tilanteelle voidaan tehdä? Viinanen jakaa toimijat kolmeen ryhmään, jotka ovat elinkeinoelämän yritykset ja järjestöt, poliitikot sekä tavalliset kansalaiset.

Case: Elinkeinoelämän yritykset ja korporaatiot

”Ylimmän yritysjohdon kohtuuttomat palkat, hallituspalkkiot ja osinkoina omistajataholle jaettavat suhteettomat osuudet tuloksesta yhdistettynä laajoihin irtisanomisiin ei ole ymmärrettävää ja onkin syytä kysyä eikö yhteiskuntavastuuta tunneta?”, kysyy Viinanen.  ”Jos palkitsemisjärjestelmä perustuu pörssin liikkeisiin, niin voimmeko tietää ovatko kurssiheilahtelut luonnollisia? Tarvitaan kriittistä tilannearviointia, sillä pörssikurssin nousu ei tuo tuloja yrityksen kassaan, koska yritys saa tulonsa vain ja ainoastaan myymällä tuotteitaan ja palvelujaan.”

”Ihmisiä ei ole koulutettu tulevaisuuden haasteisiin emmekä pysy mukana teknologian huimassa kehitysnopeudessa. Miksi muutoin tuotteemme eivät kelpaa markkinoille? Aiemmin niin tuottoisa Venäjän kauppa loppui nopeasti eivätkä samaiset tuotteet kelvanneet länsimarkkinoille. Emme ole osanneet valmistaa tuotteita ja palveluja, joilla olisi kysyntää ja joilla kauppaa voisi käydä. Onko kyse itse aiheutetusta taantumasta? Entä mikä siihen auttaisi?”, kysyy Viinanen.

”Usein kuultu lääke tuntuu olevan verojen alentaminen. Totuus on kuitenkin, että ensin pitää tienata pystyäkseen maksamaan minkäänlaisia veroja”, toteaa Viinanen. ”Yksi iso ja vaikuttava jo aiemmin oivallettu keino on keskitettyjen ratkaisujen lopettaminen. Ennen euroaikaa devalvaatio hoiti ajanmittaan asiat, mutta nyt ei palkkatasoa voida nostaa muiden euromaiden tasoa korkeammaksi. Sopimuksista huolimatta lakonuhat ovat olleet ennallaan. Kaikki yritykset eivät ole samanveroisia maksajia. Miksi ei työelämään tulevan nuoren työllistäminen yleissitovissa sopimuksissa määriteltyjä minimipalkkoja pienemmällä palkalla ole mahdollista, jos vaihtoehtona on, ettei nuori pääse siirtymään työelämään lainkaan? Lääkkeeksi tähän ongelmaan on kehitetty valtion varoista työnantajalle maksettava työllistämistuki. Voidaankin todeta, että liian useissa ratkaisuissa tarvitaan valtio maksumieheksi”, selventää Viinanen.

Lisäongelmaksi muodostuu päätösten pitkäkestoisuus vaikka tilanteet ovat jo saattaneet muuttua. Muina esimerkkeinä Viinanen luettelee asuntotuotannon ja elintarvikealan kilpailun. Terve kilpailu karsii tehokkaasti toimijat, joiden edellytykset toimia ovat jo päättyneet. Tekohengitys ei aina auta. ”Vientiteollisuuden tulee aina kulkea kärjessä. Vaikuttaa siltä, että useat korporaatiot ja julkishallinnon toimijat eivät tiedä mistä raha oikeasti tulee”, toteaa Viinanen.

Case: Poliitikot

Poliitikot eivät Viinasen mukaan ole vieläkään oppineet velkaongelmasta, ymmärtäneet sen syntyyn johtaneita syitä ja siitä johtuvia ankaria seurauksia. Luottoluokituksen pudotuksen vähättelyyn ei ole syytä. Koron pienikin nousu kaksinkertaistaa velkapotin määrän viiden vuoden kuluessa. ”Suomi on tarkkailun alla ja nyt tapahtunut pudotus voidaan nähdä myös ensimmäisenä varoituksena. Lisää saattaa olla tulossa, joten tosiasiat on syytä tunnustaa”, varottaa Viinanen.

Katteettomat lupaukset ja sosiaalietuuksien maksaminen lainarahalla jatkuu hallituskaudesta toiseen. Tämän vääristymän tavallinen ihminenkin ymmärtää.

Nykyisen käytännön mukaan ministeriöiden päätöksenteossa on suuri joukko ministeriä avustavia poliittisia henkilöitä. Rakenne on kallis, monimutkainen ja saattaa vaikuttaa päätöksenteossa käytettävän tiedon laatuun.

Case: Kansalaiset

Vaalit ovat jälleen näytön paikka. Kansalaiset päättävät kenet he haluavat asioitaan hoitamaan. Tarvitsemme ymmärrystä, tietoa ja taitoa päätöksentekoon.

”Koululaisia tulisi perehdyttää yritystoimintaan esimerkiksi tutustuttamalla heitä tuotantolaitoksiin, tehtaisiin ja erityyppisiin yrityksiin. Teknologian kehittymisen nopeus vaikuttaa väkisinkin iäkkäämpään kansanosaan. Me laskutikkuaikakauden ihmiset emme aina pysy menossa mukana. Tämäkin olisi yrityksissä syytä huomioida”, mainitsee Viinanen.

Yritystoiminnan edellytysten turvaaminen ja yrittäjyyteen kannustaminen on yksi ydinasioista. Yrittäjyyteen liittyvien lainojen vakuuksiin kiinnitetään usein oma koti. Sen menettämisen pelko on hyvin konkreettista ja tähän olisikin Viinasen mukaan syytä kehittää valtion takausjärjestelmän tyyppinen turvamekanismi.

”Tarvitaan sekä työpaikkoja että työvoimaa. Suomi on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä maista. Työvoiman saantiin on jo nyt kiinnitettävä huomiota. Tällä hetkellä työvoimaa – erityisesti nuorta ja hyvin koulutettua syrjäytyy työelämästä vaikka samanaikaisesti tunnistetaan, ettei työvoima tule riittämään. Pelkästään omin avuin emme edes tule selviämään”, laskeskelee Viinanen. ”Tarvitaan vastaanottavaa ja ennakoivaa asennetta.”

Valtionyhtiöiden myymisen ulkomaalaisomistukseen Viinanen kyseenalaistaa. ” Miksi suomalaisittain epäkannattava liiketoiminta kelpaa ulkomaalaisomistukseen?” Keskeiset energia- ja luonnonvaroja hyödyntävät toimialat tulisi hän mukaan ehdottomasti pitää suomalaisten omistuksessa. Huomionarvoista on toki kysyä onko Suomi edes siinä tilassa, että ulkomaisten sijoittajien kannattaa sijoittaa tänne.

Kysyttäessä kuinka näiden raskaiden ja vaikeiden asioiden selvittelyä jaksaa vuosikymmenestä toiseen, vastaa ministeri Viinanen ykskantaan, että isänmaan etu saa jatkamaan.

Kiitos tästä hienosta tilaisuudesta!

lauraiiro.jpg

viinanenyleiso1.jpg

Kuvat: Raila Rautiainen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Iiro Viinanen, talous, säästöt, lama, taantuma, yrittäjyys,

Onko Suomen talous syvällä suossa?

Maanantai 1.12.2014 klo 12:16 - Anna-Leena Solhagen

Oodi-kahvilan 160-päisellä yleisöllä oli korkman.jpgupea tilaisuus kuulla todellista talouden asiantuntijaa, kun Aalto yliopiston professori Sixten Korkman luennoi maailman ja Suomen talouden tilasta. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan  toimitusjohtajana työskennelleen Korkmanin nykyinen titteli Aalto yliopiston taloustieteen laitoksella on Professor of Practice.

Maailmantalous muuttuu nopeasti. Ympäristön vaatimuksiin sopeutuminen on erittäin haasteellista ja Suomen on muututtava maailman mukana. Aikaisemmin kehitysmaina pidetyt Kiina ja Intia toimivat tänään kasvun moottoreina. Maapallonlaajuinen absoluuttinen köyhyys on vähentynyt. Se toimii indikaattorina sille, miten mitataan välttämättömien inhimillisten perustarpeiden kuten ruuan, vaatetuksen ja suojan turvaamista. Myös maailmalla käytävien sotien määrä on nyt pienempi kuin koskaan. ”Maailman voisi siten sanoa olevan parempi paikka elää kuin koskaan aikaisemmin”, toteaa professori Korkman luentonsa alkajaisiksi.

Onko Euroopasta tulossa museo?

Euroopan talous- ja rahaliitto EMU on alkujaan ollut poliittisesti värittynyt hanke. Elinkeinoelämän näkökulmasta yhteinen valuutta euro on hyvä asia, sillä sen avulla on euroalueella voitu päästä valuuttavaihtelun tuomista riskeistä. Kuitenkin sen pohjustamisessa olisi ollut toivomisen varaa. ”Liian erilaiset maat on otettu mukaan yhteiseen valuuttaan ja siitä on seurannut sekä taloudellisia että poliittisia kriisejä”, korostaa Korkman.

”Teknologian kehitystä ja globalisaatiota on toteutettu lainarahalla. Suuri osa nyt saavutetusta talouskasvusta on tapahtunut velaksi. USA:n kohdalla toipuminen vuonna 2008 puhjenneen kuplan vaikutuksista on näillä näkymin alkanut, mutta euro-alue on edelleen suurissa vaikeuksissa. Siitä selviämiseen tarvitaan investointeja. Euroa ei niin vain voi purkaa, vaan sen kanssa on opittava elämään”, painottaa Korkman.

Keskuspankit ovat pyrkineet elvyttämään pumppaamalla rahaa vuotopaikkoihin ja pitämällä korot alhaalla. Pörssi on ollut nousussa ja tehnyt jopa ennätyksiä, mutta yritysten investoinnit eivät kuitenkaan ole lisääntyneet. ”Pankkiunionin perustaminen olisi merkittävä toimenpide, jolla pankkien riskinhallintaa voidaan seurata ja saattaa pankit vastuuseen toimistaan. Suoja on siis tavallisella tallettajalla ja pankin käyttäjällä”, jatkaa Korkman.

Esitettyyn kysymykseen siitä, onko Eurooppa museo, vastaa Korkman sivistyksen vievän maanosaamme eteenpäin siitäkin huolimatta, etteivät investoinnit ole tällä hetkellä niin merkittäviä.

Entä Suomi – olemmeko syvällä suossa?

Suomalainen konepajateollisuus tuottaa, mutta tuotteilla ei ole ostajia. Yritykset eivät investoi, vaikka työvoimaa on saatavilla ja pankit tarjoavat rahaa lähes nollakorolla. Metallien hinnanlasku vaikuttaa metalliteollisuuden tuottavuuteen ja samanaikaisesti Kiina lisää osuuttaan tällä teollisuudensaralla. Myös paperiteollisuus on vaikeuksissa kysynnän ja investointien siirtyessä Aasiaan.  ICT-klusterin 2010-luvun arvonlisäys on romahtanut eikä kilpailussa ole pärjätty vaikeassa markkinatilanteessa.

”Talouden heikkous on myös valtaa. Ukrainan tilanne on sekä taloudellinen että poliittinen kriisi. Venäjään kohdistetut sanktiot iskevät myös Suomeen, sillä Venäjä on Suomelle aina uhan lisäksi mahdollisuus – meitä auttaa, jos Venäjällä menee hyvin ja päinvastoin”, toteaa Korkman.

Nykyisen tai edellisen hallituksen syyttelyyn nykyongelmista Korkman ei yhdy. Keskeisimpinä syinä vaikeaan tilanteeseen Korkman pitää

  • kilpailukyvyn puutteita erityisesti paperi- ja elektroniikkateollisuudessa, sillä ilman kasvua ei synny investointeja
  • kotimarkkinoiden taantumaa, sillä ostovoiman supistuessa kulutus vähenee palvelujen ja kaupanalan kärsiessä
  • julkistalouden kestävyysvajetta julkisen talouden kulujen ja velkaantumisen lisääntyessä, sillä jatkuva alijäämä ei kestä loputtomiin
  • liian suurta julkista taloutta suhteessa kansantalouden kantokykyyn

Mitä sitten voitaisiin tehdä?

Edellisten vaikeiden talousaikojen yli saatettiin päästä devalvaation keinoin. Enää se ei ole mahdollista, sillä jäsenyys talous- ja rahaliitossa estää yksittäisen jäsenmaan omat ratkaisut. Se ei myöskään olisi ratkaisu laajaan ja rakenteelliseen ongelmaan. Professori Korkmanin lääkkeitä kilpailukyvyn parantamiseen ovat:

  • Uusien korkean jalostusasteen tuotteiden syntyminen, sillä niiden avulla voisimme saavuttaa kustannusten kilpailukyvyn lisäystä.
  • Vienti on saatava vetämään. Palkkamaltti auttaa kilpailukyvyn säilyttämisessä ja varmistaa myös työvoiman saannin.
  • Tarvitaan työmarkkinajoustoja niin työaikojen kuin paikallisen sopimisen muodossa. Ruotsissa ja Saksassa käyttöön otetut pelisäännöt ovat tuottaneet hyvää tulosta. Suomessa on ongelmana lisäksi työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus, josta suuri syy lankeaa vääristyneen asuntopolitiikan niskaan.
  • Tuotekehitykseen ja tutkimukseen tulee panostaa. Korkea koulutustaso ja ketteryys ovat tässä avainasemassa.
  • Rakentamista on syytä suosia matalan korkotason ja hyvän työvoiman saatavuuden aikana.
  • Julkisen talouden kestävyysvaje ei luo kasvua, mutta tehokas julkinen sektori auttaa kansantaloutta kasvamaan. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyminen jakaa riskejä ja mahdollistaa tasa-arvon myös heikoimmille kansalaisilleen. Tarvitaan tehokasta kuntauudistusta, soteuudistusta, korkeakoulutuksen järkeistämista, digitaalitalouden mahdollisuuksien toteuttamista sekä tietysti ihmisiä palvelusektorille. Ja kaikki tämä kustannustehokkaasti toteutettuna.

Korkmanin mukaan työvoima- ja verotuspohja korkmanhetemakikm2.jpgtulisi sopia eduskunnassa, ei järjestötasolla. Viimeaikojen hallitukset eivät ole olleet kovin toimintakykyisiä eikä asiantuntijatahoja ole haluttu kuulla. Suomesta puuttuu laajapohjainen keskustelukulttuuri. Tarvitaan yhdessä tehtyjä päätöksiä. ”Suomi on suuri menestystarina, jossa perusasiat ovat kunnossa, mutta nykyisyys suossa rämpimistä. Tarvitsemme poliittista johtajuutta ja realistista kriisitietoisuutta. Tarvitsemme myös rikkaampaa kansalaiskeskustelua”, kiteyttää Korkman. ”Suuri ongelmamme on asiantuntijoiden hyödyntämisen puute asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Vanhakantainen sulle-mulle –systeemi ei toimi."

korkmanyleiso.jpg

korkman_yleiso2.jpg

Kuvat: Sauli Solhagen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, euro, talous, taantuma, Sixten Korkman