Vieraanamme professori Tauno Tiusanen

Sunnuntai 1.12.2013 klo 19:10 - Anna-Leena Solhagen

Ekonomisti, professori Tauno Tiusanen, entisen tiusanen.jpgNeuvostoliiton ja Itä-Euroopan maiden erityisasiantuntija kertoi oodilaisille vaiherikkaasta elämästään sekä Suomesta kylmän sodan aikana. Porissa syntyneen ja Tampereella opiskelleen Tiusasen vaiheet kulkivat monen Euroopan maan halki Yhdysvaltoihin ja edelleen rautaesiripun toiselle puolen päätyen takaisin Suomeen tärkeisiin neuvonantajan tehtäviin sosialististen järjestelmien taitajana sekä ennen kaikkea kriittisenä tietäjänä.

Tiusasen kiinnostus kommunistiseen järjestelmään on tuottanut huikean määrän tutkimustietoa ja kirjoituksia. Hänen elämänvaiheisiinsa on liittynyt useita merkittäviä  valtiomiehiä sekä sosialististen maiden ja järjestelmien asiantuntijoita. Professori Tiusanen toteaakin suomalaisten sosialistisen järjestelmän puolustajien olleen tietämättömiä todellisuudesta, jossa kyseisissä maissa elettiin. Vaikka inhimillisistä ja taloudellisista menetyksistä olisi tiedetty, mitään ei kuitenkaan saanut arvostella.

Kotiryssän silmän alla

Suomessa vallitsi tiusanen_kahvila5.jpgns. kotiryssäjärjestelmä, jossa Neuvostoliiton suurlähetystö pestasi henkilöt seuraamaan tiettyjen ihmisten tekemisiä. Myös Tiusasen toimia seurattiin ja hän joutui aika ajoin puhutteluun. Tiusanen ei kuitenkaan niellyt kommunistista propagandaa, vaan toimi kylmän sodan aikana tärkeänä taustaneuvonantajana sekä kirjoitti omaan ajatteluunsa ja tietämykseensä perustuvia julkaisuja. Hän kirjoitti paljon ja suoraan. Tappouhkaustenkin varjossa Tiusanen halusi tuoda tosiasiat julki eikä piitannut kovasta paineesta.

Esimerkkinä hän kertoo amerikkalaisten Neuvostoliitolle antamasta sekä taloudellisesta tuesta että materiaaliavusta, jonka määrä nykyrahassa arvioituna oli peräti kaksituhatta miljardia euroa. Avun määrästä ei kuitenkaan saanut puhua - kyse on siis mittavasta kiittämättömyydestä!

Neuvostovastaisuutta piti varoa. DDR oli aikoinaan maailman sosialistisin valtio, josta ponnistettiin dopingin avulla urheilumaailman huipulle. - Siellä ei koskaan tarvinnut olla yksin, sillä valvova toveri odotti jokaisen kulman takana milloin tulkkina milloin oppaana, muistelee Tiusanen.

Ajat pakottivat muuttumaan

Ekonomistina tiusanen_kahvila8.jpgTiusanen näki kuinka hyvinvointi saadaan kasvuun tuottavuuden nousulla.

– Investointien määrä ei ratkaise vaan niiden laatu. Kommunistit eivät ymmärtäneet, että kvantitatiivi-
sella eli määrällisellä suunnittelulla ei pystytä luomaan laatua. Tässä kahden erilaisen kasvukauden kulminaatiopisteessä se olisi edellyttänyt siirtymistä savupiipputeollisuudesta palveluyhteiskuntaan. Tämä kuitenkin huomattiin vasta 1980-luvulla. Esimerkiksi energiantuhlauksen hillitsemiseen tarvittiin neuvoja ja niin vihollisesta muotoutui kaveri.

Aikojen muuttuessa byrokraatit koettivat päästä muutoksen väliin. Neuvostoliiton murrokseen liittyi myös vallankaappausyritys, joka kuitenkin päättyi epäonnistuneeseen historialliseen farssiin.

Entä tulevaisuus?

Tiusasen mukaan öljyn, kaasun ja muiden raaka-aineiden korkeat hinnat auttavat pitämään perusasiat Venäjällä kunnossa. – Esimerkiksi aseteollisuus pystyy tuottamaan halpaa tavaraa muun muassa Kiinan kasvaville markkinoille, toteaa Tiusanen.

Kysymykseen jatkuuko suomettuminen yhä Tiusanen vastaa epäsuorasti. – Historiankirjojen suhteen on syytä olla tarkkana. Nuoremman polven stalinistit ovat usein opiskelijoiden ohjaajia, jolloin heidän näkemyksensä ja vaikutuksensa heijastuu teksteistä. Skotlannissa yliopisto-opiskelijoita ohjataan lukemaan vastakkaisia näkemyksiä edustavien kirjoittajien tekstejä toisin kuin Suomessa.

Suomea voi myös syyttää rohkeuden puutteesta kääntyä länteen. Epäröinti Baltian maiden itsenäisyyskamppailussa sekä mielipiteiden esittämisen arkuus Nato-keskustelussa osoittaa Tiusasen mielestä, ettei meillä vieläkään olla täysin vapauduttu suomettumisen ajan painolastista.

tiusanen_kahvila2.jpg

tiusanen_kahvila7.jpg

tiusanen_kahvila4.jpg

tiusanen_kahvila1.jpg

Kuvat: Raila Rautiainen & Sauli Solhagen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tauno Tiusanen, kylmäsota, suomettuminen, historia

Kenraaliluutnantti Lennart Oeschin tarina

Perjantai 4.10.2013 klo 8:16 - Anna-Leena Solhagen

Syksyn toisen Oodi-kahvilan vieraana oli filosofian tohtori klausoesch.pngKlaus Oesch. Hän kertoi isoisänsä, kenraaliluutnantti Lennart Oeschin elämästä ja vaiheista. Tilaisuus liikutti monien mieltä ja palautti muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Tarina löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Klaus Oesch on toiminut tieto- ja viestintätekniikan kehitys- ja johtotehtävissä, asiantuntijana kehittämässä Tampereen yliopiston hypermedialaboratorioita, media-alueen osaamiskeskuksia sekä toiminut kaupunkien ja ministeriöiden konsulttina. Hän on perustanut mediateknologia-alueen yrityksiä sekä suunnitellut ja johtanut Tekesille vuosina 1998-2007 kaksi teknologiaohjelmaa. Hän on myös Viipurin suomalaisen kirjallisuusseuran hallituksen jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oesch, Karjala, Sveitsi, sota

Työtytöt Suomen rakentamassa

Tiistai 11.9.2012 klo 8:42 - Anna-Leena Solhagen

Syksyn ensimmäinen Oodi-kahvila 8. syyskuuta keräsi jälleen runsaan osanottajajoukon. Mukavan jälleennäkemisen lisäksi mielenkiintoinen luento sai väen liikkeelle vaikka käsillä ovat loppukesän viimeiset mökkiviikonloput .

Kahvilan vieraana oli tietokirjailija Sinikka Paavilainen. Historian ja yhteiskuntaopin opettajana työuransa tehnyt, myöhemmin tietokirjailijaksi siirtynyt Paavilainen kertoi teoksestaan Työtytöt. Osalle kuulijoista työtytöt olivat täysin tuntematon käsite.  Asia kuitenkin korjaantui mielenkiintoisen esityksen myötä.

sinikkapaavilainen.jpg


Apua todelliseen tarpeeseen

Miesten joutuessa rintamalle tilat ja taloudet olivat naisten vastuulla. Moni syrjäisellä alueella asuva vähävarainen emäntä, karjan ja suuren lapsikatraan huoltaja sai mittaamattoman arvokkaan avun työtytöltä, joka tuli auttamaan jokapäiväisen arjen pyörityksessä.

Työtyttö-toimintaan liityttiin vapaaehtoisesti. Osanottajista valtaosa oli kaupunkitaustaisia 17-25 -vuotiaita naisia. Työpalveluun tulevat tytöt olivat kotoisin erilaisista perheistä ja yhteiskuntaluokista. Koululaisia, ylioppilaita tai korkeakouluissa opiskelevia 37 %, kotiapulaisia 19 %, tehtaan työntekijöitä 12 % ja maatilan tyttäriä 10 %. Loput runsaat 20 % jakaantuivat toimistotyöntekijöihin ja työttömiin. Fyysisesti ja henkisesti raskas työ kodeissa oli mahdollista, koska tytöillä oli selkeä yhteiseksi koettu päämäärä.

Työt tehtiin maaseudun kotien apuna. Tytöt koulutettiin työpalvelukeskuksissa, joita oli perustettu 25 paikkakunnalle ympäri maata. Viiden sotavuoden aikana toteutettiin yhteensä 48 kuuden kuukauden pituista kurssia. Opetusta annettiin yhteiskunnasta, puutarhanhoidosta, terveyden- ja lastenhoidosta sekä maataloustöistä. Työpalvelukeskuksissa suoritettiin teoreettisten opintojen täydennyksenä käytännön harjoittelua kaikista kodin tehtävistä aina siivouksesta navettatöihin. Työtytöt kertoivat saaneensa kursseilla käytännön harjoitusta ja hyviä eväitä myöhempää elämää varten.

Yhteinen arvopohja

Suomen sisällissodan jälkeen alkoi kansakunnan yhtenäistäminen. Niin sanotun talvisodan hengen mukaisesti kaikki yrittivät voimiensa ja taitojensa mukaan osallistua maan jälleenrakentamiseen. Poliittisten rajojen hälventyessä, yhteinen arvopohja alkoi jälleen versoa.

Paavilainen haastatteli teokseensa kahdeksaa entistä työtyttöä. Moni on kertonut motiivina vaaralliseen ja raskaaseen tehtävään olleen halun lähteä poikien tavoin puolustamaan isänmaata. Osallistumisen kautta moni löysi vaikeina aikoina elämälleen tarkoituksen Asenteet ja ennakkoluulot karisivat. Kaupunkilaistytöt näkivät maaseudun elämän uusin silmin ja saivat tuntea osaavansa ja tuovansa todellista apua karuun ja työntäyteiseen elämään. Toisaalta maaseudun väki sai todeta kaupunkilaisten olevan sittenkin toimeliaita, taitavia ja nöyriä tekijöitä. Työtytöt ovat kertoneet kokemuksen opettaneen tasa-arvoista suhtautumista toisiin ihmisiin koulutaustasta, asemasta tai syntyperästä riippumatta. Tärkeimmäksi asiaksi nousi ihmisyys.

Sinikka Paavilaisen kertomusta kuunnellessa ei voinut välttyä ihailulta ja liikutukselta. Mukana kuulijakunnassa oli useita entisiä työtyttöjä ja jopa eräs teokseen haastatelluista henkilöistä, Leea Rauvala. Hän täydensi esitystä kertomalla omia kokemuksiaan ajasta, joka oli kirjaimellisesti taistelua likaa, roinaa ja syöpäläisiä vastaan, mutta työpalveluun menoani en ole koskaan katunut."

Lottien, pikkulottien, marttojen ja lukuisten urheiden naisten lisäksi työtytöt olivat nostamassa maata hävityksen ja tuhon kourista. Paavilaisen teos on siten merkittävä muistutus maamme rakentamisen nimettömiksi jääneistä, rohkeista ja ahkerista naisista.

possu.jpg

hevoskuva.jpg

vene.jpg

Kuvat: Sinikka Paavilaisen teoksesta Työtytöt

Tutustu myös Kristiina Mustakallion blogiin tästä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työtyttö, sota, auttaminen, paavilainen,

Laulaen kohti kesää

Maanantai 23.4.2012 klo 0:29 - Anna-Leena Solhagen

Oodi-kahviloiden suosio kasvaa kerta kerralta – kevään toiseksi viimeinen kahvila kokosi jälleen täyden salin kuulijoita.  Eikä ihme.  Vierainamme oli nimittäin kaksi merkittävää ja nimekästä henkilöä.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa oli kuullut Oodin toiminnasta ja halusi nyt omakohtaisesti  tutustua Oodiin ja oodilaisiin. Hän oli edellisviikolla vieraillut espoolaisissa lukioissa ja halusi nyt nähdä myös senioritoimintaa. Pois lähtiessään Sarvamaa totesi kuinka vaikuttavaa lukionuorten ilo, innostus ja luottamus tulevaan oli ollut ja kuinka sen vastapainoksi  Oodissa vallitsee rauha ja välittämisen tunne.

Muusikko Seppo Hovi johdatti kuulijat muistojen ääreen. Taiten kerrotut sota-ajan tarinat ja harmonikalla säestetyt aikauden laulut kirvoittivat tunteet pintaan. Elämää juoksuhaudoissa, Äänisen aallot, Karjalan kunnailla, Väliaikainen – tutut, raskaisiin aikoihin liittyvät laulut oli hyvä laulaa yhdessä.






Illan rauha kun syliin maan sulkee,
varjot puistojen kun hämärtyy,
aatos taas aikaan menneeseen kulkee,
kotiin kauaksi kaipuuni käy.
- Illoin kynttilät siellä kun syttyy,
unelmissain mä siell’ olla saan.
Kodin kynttilät lämpöisin liekein
teitä unhoita en milloinkaan.

hovi.jpg

Vavahduttavista muistoista huolimatta myös naurettiin. Tunteikkaan tilaisuuden päätteeksi Hovi kiitti mahdollisuudesta saada elää yhdessä tämä hetki – kaunis laulu, lämmin tunnelma, iloiset ilmeet ja kostuneet silmät tekivät vaikutuksen myös kokeneeseen artistiin.

Kuvat: Raila Rautiainen

2012_004.jpg

2012_016.jpg

2012_017.jpg

2012_025.jpg

2012_010.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hovi, Sarvamaa, sota-aika, laulu