Päätöksenteon vaikeudesta Euroopan unionissa

Maanantai 21.9.2015 klo 20:56 - Anna-Leena Solhagen

(Tarkistamaton teksti!)

Suomen kansainvälisen politiikan suurmiehiin lukeutuva ministeri Jaakko Iloniemi oli jo nuorena mukana perustamassa Paasikivi-seuraa. Vuonna 1958 perustetun seuran tavoitteena oli Suomen virallisen ulkopolitiikan vahvistaminen ja vakiinnuttaminen laajojen kansalaispiirien keskuudessa. Iloniemelle tämä oli oiva tilaisuus tutustua maan johtaviin poliitikkoihin ja myös aitiopaikka seurata Suomen matkaa kansainväliseen yhteistyöhön.

Tie kansainvälisen politiikan ja talouden vaikuttajaksi

Erityisen merkittävänä ja antoisana vaiheena Iloniemi mainitsee Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) suunnittelun ja toteutuksen 1970-luvulla, jolloin hänet nimitettiin ETYK-suurlähettilääksi Geneveen. Työ kantoi hedelmää ja vuonna 1973 aloitetut ulkoministerien kokoukset huipentuivat Helsingissä 1975 pidettyyn huippukokoukseen.

Iloniemen ura jatkui ulkoministeriön komennuksella Yhdysvaltain suurlähettilääksi Washingtoniin. Kuusivuotispesti jakaantui presidentti Carterin ja presidentti Reaganin toimikausille. Iloniemi totesi, että ei tavannut presidenttejä juurikaan, mikä oli vain hyvä merkki Suomen kaltaiselle pienelle maalle: ”Jos Yhdysvaltain presidentti joutuu huolehtimaan pienen maan tilanteesta, on maa huonossa jamassa.”

Suomeen palattuaan Iloniemi siirtyi pankkimaailmaan ensin johtokunnan jäsenenä Suomen Yhdyspankissa sekä sittemmin toimitusjohtajana Elinkeinoelämän Valtuuskunnassa, EVA:ssa. Elettiin 1990-lukua ja pohdittiin Suomen liittymistä Euroopan Unioniin. Myöhemmin  Iloniemen ura johti Suomen itsenäisyyden juhlarahastoon, Sitraan. Hän on toiminut myös presidentti Ahtisaaren perustaman kriisinhallintaa ja rauhanvälitystoimia toteuttavan Crisis Management Initiativin toiminnanjohtajana.

Suomi mukaan Euroopan unioniin

Maailmansotien raunioittama Eurooppa tarvitsi ja halusi vakautta. Tavoitteena oli yhteistyö ja  järjestelmä, joka tekisi sotimisen mahdottomaksi. Yhdistämällä hiili- ja teräsvarannot varmistettaisiin, ettei millään maalla olisi edellytyksiä takoa aseita.

Ensimmäinen vaihe EU:n historiassa oli Ranskan, Saksan, Italian sekä Benelux-maiden vuonna 1951 perustama Euroopan hiili- ja teräsyhteisö. Keskitetyn hallinnon malli juonsi juurensa Ranskaan, joka tuolloin nautti arvostusta.

Vuonna 1957 solmittiin Rooman sopimus, joka mahdollisti Euroopan taloudelliselle yhteistyölle tulliunionin ja yhtenäisen markkina-alueen. Unioni alkoi laajentua myös pohjoisempaan Eurooppaan. Suomelle tuntui vielä tässä vaiheessa riittävän EFTA, joka edusti Euroopan vapaakauppaliittoa.

Nyt kuitenkin tarvittiin jotain, joka lähentäisi valtiot toisiinsa – ei valtioliittoa eikä liittovaltiota, vaan jotain siitä väliltä. Turvallisuuspoliittinen sopimus Euroopan unionista eli Maastrichtin sopimus, solmittiin 1991. Euroopan unioni koostuu neljästätoista instituutiosta, joista yksi on Euroopan rahaliitto, EMU. Suomi liittyi Euroopan unioniin sekä EMU:un 1995.  Tulimme mukaan yhteisvaluuttaan ja siirryimme euro-aikaan.

Lissabonin sopimus vuodelta 2009 tiivisti yhteistyötä entisestään luomalla yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Erilaisia käytäntöjä ei voi välttää, koska valtaosa EU-maista kuuluu Pohjois-Atlantin liittoon, Natoon. Kaikkia EU-maita koskevat samat säännöt, mutta poikkeamia on paljon. Pohjoismaissa jo 1960-luvulta toteutunut vapaa liikkuvuus koskee nyt kaikkia jäsenmaita Schengenin sopimuksen nojalla.

Päätöksenteon koukerot

Keskeiset asiat ja suuret linjapäätökset tehdään Euroopan neuvostossa, joka koostuu jäsenmaiden pääministereistä sekä Ranskan presidentistä. Komissio puolestaan tekee lainsäädäntöön liittyvät aloitteet. Komission jäsenet eivät edusta maitaan, vaan toimivat puolueettomasti yhteistyössä. Europarlamentin jäsenet eivät edusta kansallisia puolueitaan, vaan poliittisista puolueista koottuja ryhmiä. Myös nämä ryhmät voivat olla heterogeenisia jäsenmaiden erilaisista järjestelmistä johtuen.

Nykyisin europarlamentin valta on kasvanut todelliseksi poliittiseksi mahdiksi. Jäsenmaiden sisäpolitiikka tulee aina ensin ja siitä johtuvat eroavaisuudet yhdistettynä puuttuvaan tahtotilaan hankaloittavat asioiden edistymistä. Äänivalta jyvitetään maan asukasluvun mukaan kuitenkin siten, että pienet maat saavat enemmän oikeuksia erilaisten hyvitysten muodossa.

Euroopan keskuspankilla, EKP:lla ei ole oikeutta rahoittaa jäsenvaltioiden budjettia. Myöskin jokaista valtioita koskee vastuu omista veloistaan – seikka, jonka tiedämme toteutuvan käytännössä toisin.

Kuka sitten Euroopan unionia johtaa? ” Usein vastataan, että Angela Merkel. Suomen ja Saksan suunta on usein sama ja siksi mailta tulevat esitykset ovat samansuuntaisia”, toteaa Iloniemi. Kysyttäessä Euroopan muotoutumista liittovaltioksi toteaa Iloniemi sen toteutuvan aikaisintaan viidenkymmen vuoden kuluttua – me emme ehkä sitä ole todistamassa. ”Poikkeusajat synnyttävät poikkeustoimia. Parhaillaan elettävä pakolaisaalto yllätti Euroopan ja nyt siihen on löydyttävä ratkaisu. Eri maiden erilaiset reaktiot tilanteen hoitamiseen vaihtelevat suuresti. Esimerkkinä siitä on piikkilanka-aitojen nousu vapaanliikkuvuuden valtioiden välille. Toimenpide, jonka sopimus kieltää, mutta jota valtiot voivat rikkoa”, toteaa Iloniemi.

Suomen tilaa pohdittaessa Iloniemi muistuttaa kaiken olevan suhteellista. ”Työttömyys ja velkaantumisen nopeus on huolestuttavaa, vaikka varsinainen velka-aste on varsin kohtuullinen. Olemme kuitenkin luisuvalla pinnalla, joten pieni pelottelu lienee paikallaan. Suu säkkiä myöten pätee tänäkin päivänä”, muistuttaa ministeri Iloniemi. Presidentti Rooseveltiä mukaillen hän toteaa, että pelättävää on vain pelko itse.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jaakko Iloniemi, Eu, Euroopan unioni, kansainvälinen politiikka, talous

Paistetta päivän Vieno Kekkosen ja Pekka Pentikäisen matkassa

Maanantai 7.9.2015 klo 20:32 - Anna-Leena Solhagen

VienoLaulaa1.jpgOodi-kahvilan syyskauden avasi loistava laulajatar Vieno Kekkonen säestäjänään
Pekka Pentikäinen. Ääriään myöten täyttynyt kahvilaväki nautti viihdyttävästä ja lämminhenkisestä musiikkihetkestä useiden tuttujen kappaleiden ja jopa yhteislaulun myötä.

Kukapa uskoisi, että taiteilijalla on takanaan jo yli kuudenkymmenen vuoden ura! Vieno Kekkosen ammattitaito, energisyys ja ennen kaikkea sydämellisyys teki kahvilayleisöön suuren vaikutuksen. Pekka Pentikäisen harmonikkasäestys istui kuin nakutettu laulajattaren monipuoliseen ohjelmistoon. Mukaan mahtui rauhallisia tunnelmakappaleita sekä vauhdikkaita vetoja. Vienon ja Pekan yhteistyö on alkanut jo vuosikymmeniä sitten Vienon hakeuduttua Pentikäisen soitto-oppilaaksi. Vieno kutsuikin Pekkaa ”harmonikkamaisteriksi Sibelius akatemiasta”. Huippuammattilaisia kumpainenkin.

Kukapa uskoisi sitäkään, että laulajatar on omien sanojensa mukaan uran alkuvaiheessa ollut ujo ja pelännyt esiintymistä! Teatterilavalla ja elokuvauralla aloittanut Vieno Kekkonen on luonteva ja yleisönsä mukaan tempaava esiintyjä. Kahvilayleisö osallistui lauluun ja ilo tarttui kaikkiin. Tämän parempaa aloitusta ei Oodi-kahviloiden syyskaudelle olisi voitu saada! VienoLaulaa2.jpg

Vieno Kekkosen, Marjatta Leppäsen ja Pirkko Mannolan muodostama trio Supernaiset! on keväästä 2015 alkaen kiertänyt Suomea tarjoten nostalgisia hetkiä kuulijoilleen. Trio konsertoi Espoon Sellosalissa perjantaina 6. marraskuuta.

Kuvat: Anna-Leena Solhagen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vieno Kekkonen, Pekka Pentikäinen, musiikki, laulu, ilo, kokemus

Ilo ja nauru kirkossa - mitä sinä odotat seurakunnalta?

Tiistai 19.3.2013 klo 8:55 - Anja Kallio & Anna-Leena Solhagen

Oodi-kahvilan vieraana luennoinut pastori Päivi Linnoinen aloitti esityksensä kertomallla kahvila4.jpgTyrvään Pyhän Olavin kirkosta, joka rakennettiin talkoilla. Alussa innokkaita talkoolaisia oli 1200, mutta lopussa määrä oli vain 10-15 henkeä. Tyrvään kirkossa on sana armo kuvattu siten, että lintu ruokkii veden pinnan alla olevaa kalaa. Tämä ihmiselämässä mahdoton yhtälö on Jumalle, kaikkivaltiaalle mahdollinen.

Ajatuksia vauvasta vaariin (PS 139:14) käsitteli niitä ilon asioita,  joissa ihminen on elämänsä aikana kosketuksissa kirkkoon.

Kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan. Pastori Linnoinen korosti tapahtumaa, jossa kastejuhla pidetään kirkossa. Tällöin seurakunta on läsnä ja tilaisuudesta tulee koko seurakunnan yhteinen ilojuhla. Nykyään Espoossa kastetaan n. 60% syntyvistä vauvoista, vuonna 2011 yhteensä 250 vauvaa. Helsingissä kastettujen lukumäärä on vain puolet syntyvistä vauvoista.

"Onneni on olla Herran lähellä" (virsi 517). Rippikoulu käydään nykyisin mieluiten rippileirillä. Leirit tarjoavat nuorille paljon yhteisöllistä ja mukavaa tekemistä. Aikuisetkin voisivat ottaa mallia tällaisesta tekemisestä, sillä se voisi tuoda iloa elämään.                                     

"Kirkollinen vihkiminen -  suurin niistä on rakkaus”. Päivi Linnoinen totesi, että nykyisin evankelis-luterilaisessa kirkossa monet menevät naimisiin vasta lapsen syntymän jälkeen. Vain noin puolet pareista vihitään kirkossa. Vuonna 2011 Tapiolassa 99 paria vihittiin kirkossa ja 82 maistraatissa. Tosin maistraatin jälkeen n. 10% haluaa kirkollisen vihkimisen. Ei ehkä tiedetä, että kirkollisessa toimituksessa riittää viisi henkilöä, jotta liitto saa lainvoiman. Muita syitä kirkollisen vihkimisen alhaiseen suosioon voi olla ehto, että molempien pitää olla evankelis-luterilaisia ja rippikoulun käyneitä.

Mitä haluan tehdä muuta kuin istua kirkossa? Linnoinen käsitteli aikuisten viihtymistä kirkossa ja seurakunnan tapahtumissa. Kiintoisaa tekemistä voisi olla vaikkapa junien pienoisratojen tekeminen, leirit, vaellukset ja retket. Tapahtumia onkin syytä suunnata myös miehille.

Entä miten kokea jumalanpalveluksessa iloa? Linnoisen mukaan jumalanpalvelustapahtuma pitää tuoda lähemmäksi ihmistä. Tärkeää olisi toivottaa saapujat henkilökohtaisesti tervetulleiksi. Joissakin seurakunnissa kävijät osallistutetaan johonkin tehtävään.  Se, että jumalanpalvelukseen tulija huomioidaan, on tärkeää.

"Elämä ei pääty kuolemaan." Taitelija Osmo Rauhala maalasi Tyrvään kirkkoon oman ”testamenttinsa”, joka on pelkkä kaksoispiste. Se symboloi kuolemaa, joka onkin kaksoispiste, eikä piste. Kaksoispisteen jälkeen alkaa jotain uutta. Vaikka monet ihmiset eivät kuulu nykyään kirkkoon, kuitenkin 98% suomalaisista siunataan hautaan.

"Ilo ja toivo ovat kristinuskon viimeiset sanat". Pastori korosti pääsiäisen sanomaa. Pääsiäinen on suuri ilojuhla. Silloin Vapahtajamme Jeesus Kristus nousi kuolleista.  

kahvila2.jpg

   

Pastori Päivi Linnoinen valittiin 17.3.2013 Tapiolan seurakunnan kirkkoherraksi.

Oodi onnittelee lämpimästi!

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, usko, ilo, uskonto, Tapiola, Päivi Linnoinen