Vanhuspalvelut ja omaishoito Espoossa

Maanantai 26.1.2015 klo 13:03 - Anna-Leena Solhagen

Vuoden ensimmäisen Oodi-kahvilan asiantuntijapuheenvuorossa Espoon Kokoomussenioreiden puheenjohtaja Kristiina Mustakallio käsitteli vanhuspalvelujen ja omaishoidon tilannetta. Kristiina toimii myös Espoon ja Kauniaisten Omaishoitajat ja Läheiset ry:n toiminnanjohtajana. Tärkeä ja ajankohtainen aihe toi paikalle lähes 150 asiasta kiinnostunutta kuulijaa.

Ikälain toimeenpanoon tarkkuutta ja oikeudenmukaisuutta

Ikälaki on nyt ollut voimassa puolitoista vuotta. kristiinam.jpg”Oikeansuuntainen ajatus mahdollisuudesta asua omassa kodissaan tai kodinomaisesti kuitenkin helposti unohtaa tilanteet, joissa henkilö on hyvin sairas ja vaativan ammatillisen hoidon tarpeessa. Resurssien riittämättömyyden vuoksi avuntarvitsija voi jäädä vaille riittävää ja oikea-aikaista  hoitoa ja hoivaa kotona tai hoivakodissa”, kuvailee Kristiina Mustakallio tuoretta ikälakia, toiselta nimeltään vanhuspalvelulakia.

Kunnille laitoshoidon purkaminen on tuomassa 300 miljoonan säästöt.  Henkilön oikeutta saada laitostasoista hoitoa arvioidaan uuden lain mukaisesti lääketieteellisin perustein tai sillä, että riittävän hoidon ja arvokkaan elämän varmistaminen edellyttää laitostasoista hoitoa.  

”Käytännössä tämä tarkoittaa, että erittäin sairaille vanhuksille tulee aina turvata riittävän koulutettu ja oikein mitoitettu hoitohenkilöstö. Asian kääntöpuoli on se, että myös kotona tai hoivakodeissa tulisi voida asua elämän loppuun saakka. Onkin siis syytä arvioida, onko kotihoidossa ja hoivakodeissa riittävästi henkilöstöä ja onko henkilöstö koulutukseltaan riittävän ammattitaitoista hoitamaan hyvin sairailta vanhuksia. Entä mikä on tilanne saattohoidon osalta? Omassa työssäni Espoossa näen, että näin ei käy eivätkä tavoitteet välttämättä toteudu”, kuvailee Kristiina Mustakallio.

”Huolestuttava suuntaus näkyy myös Espoon hoivakotien kilpailutuksessa. Vuoden 2014 parhaaksi hoivakodiksi palkittu Villa Tapiola putosi kilpailutuksessa pois. Näin kävi myös usealle muulle tunnetusti hyvälle hoivakodille kuten Villa Lyhteelle sekä Hoivakoti Opri ja Oleksille, joissa molemmissa henkilöstön ammatillinen osaaminen on korkealla tasolla.”

Säästöt syntyvät myös vanhustenhoivan maksuperusteiden muuttumisesta. Kuluja siirretään hoiva-asumisessa merkittävästi vanhusten itsensä maksettaviksi sekä Kelan tukien piiriin. Vanhukset maksavat nyt itse esimerkiksi lääkkeet, lääkärikulut, vaatteet ja muut henkilökohtaiset menot, kuten silmälasit, huonekalut, vuodevaatteet jne. Laitostasoisessa hoidossa kaikki kulut sisältyvät perittävään maksuun. ”Eikö laitostasoisen hoidon hoitopaikka voisi olla kodinomainen?”, kysyy Kristiina Mustakallio.

Omaishoitoon yhtenäinen järjestelmä

Myös omaishoidon järjestämiseen tarvitaan toimivaa lakia. Omaishoitajilla on oikeus omaishoidontukeen sekä kotihoidon palveluihin kuntien määrittämien kriteerien perusteella. Tällä hetkellä omaishoidontuen määrärahat ovat kuntien omassa harkinnassa, jonka vuoksi käytäntö vaihtelee kunnittain.

Sairaiden ikäihmisten kotona asumisen mahdollistamisessa keskeisessä asemassa ovat omaishoitajat, aviopuolisot tai muut läheiset, jotka ottavat hoito ja hoivavastuun sairastuneesta läheisestään. Pääasiallisia omaishoitajia on Suomessa tällä hetkellä 350 000. Laitostasoista hoitoa tarvitsevien läheisten hoitajia on 60 000, mutta omaishoidon tuen piirissä on vain 40 000 omaishoitajaa.  ”Jotta omaishoitajat jaksaisivat ja saisivat hoitotilanteisiinsa riittävää ja oikea-aikaista tukea tasavertaisesti, on välttämätöntä, että keväällä 2014 valmistunut omaishoidon kehittämisohjelma ja sen toteuttaminen sisällytetään seuraavaan hallitusohjelmaan. Seuraavan hallituskauden aikana tulee saada voimaan uusi laki sopimusomaishoidosta, jossa omaishoito määritellään viralliseksi hoitomuodoksi”, painottaa Kristiina Mustakallio.

Omaishoidon kuntoon saattaminen kannattaa, sillä jo tällä hetkellä omaishoitajat säästävät Kelan tutkijan, Sari Kehusmaan väitöskirjatutkimuksen mukaan yhteiskunnalle vuosittain peräti 2,8 miljardia euroa.

”Säästetäänkö rakenneuudistuksessa sairaimpien vanhusten kustannuksella?”, kysyy Kristiina Mustakallio. ” Minkä muun ikäryhmän etuja on karsittu näin kovalla kädellä? Sodankäyneet ja Suomen jälleenrakentaneet ikäpolvet ovat tottuneet vähään. Kysynkin, eikö sivistysvaltion kuulu kohdella vanhuksia oikeudenmukaisesti ja vastuullisesti?”

oodikahvilatammikuu2015.jpg

Kuva: Raila Rautiainen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ikälaki, vanhuspalvelut, omaishoito, Kristiina Mustakallio

Ikälaki voimaan 2013

Tiistai 19.2.2013 klo 12:28 - Anna-Leena Solhagen

Ikälailla parempaa vanhuutta? Tällä kysymyksellä otsikoi Vanhustyön Keskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen informatiivisen luentonsa. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn vtkl2.jpgtukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisesta astuu voimaan heinäkuussa 2013 lukuisten ehdotusten, suunnitelmien ja vaiheiden jälkeen.

Lain tarkoitus on tukea ikäihmisten toimintakykyä ja terveyttä, parantaa mahdollisuutta saada palveluita, osallistua ja vaikuttaa omiin palveluihin. Tarkoituksena on myös kannustaa kuntia varautumaan väestön ikääntymiseen.

Laki määrittelee ikääntyneiksi vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevan väestön. Työeläkelainsäädännössä alin käytettävä ikä on tällä hetkellä 63 vuotta.

Yhteistyö eri tahojen kesken

Laki velvoittaa kunnan eri toimialat yhteistyöhön julkisten tahojen, yritysten ja mm. ikääntynyttä väestöä edustavien järjestöjen kanssa. Voimassa on runsaasti lakeja, joiden suhteen ikälaki on ns. toissijainen eli tulee käyttöön vasta kun ensisijainen laki kuten esimerkiksi terveydenhuoltolaki ei anna riittävää säätelyä. Tämä on oleva suuri haaste kuntapäättäjille, sillä priorisointi ei aina ole helppoa.

Kunta velvoitetaan laatimaan suunnitelman väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi. Kunta myös vastaa palvelutarpeiden selvittämisestä ikääntyneen henkilön, omaisten, läheisten tai edunvalvojan kanssa. Kaikki tahot osallistuvat sekä toiminnan suunnitteluun että toteutuksen arviointiin. Onnistuakseen tehtävässään on kunnilla oltava riittävästi ammattitaitoista, kokenutta ja koulutettua henkilöstöä.

Kuntien tulee varmistaa monipuoliset neuvontapalvelut. Palvelutarpeen lisääntyessä järjestetään terveystarkastuksia, vastaanottoja ja kotikäyntejä. Henkilökohtaisen opastuksen määrän tulee lisääntyä, jotta tietoisuus saavuttaisi kaikki palvelujen piiriin kuuluvat. Useinhan on, että palvelumuodoista ei edes tiedetä.

Väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet pyritään varmistamaan vanhusneuvostoilla, joista Tanskassa on saatu erittäin hyviä tuloksia.

Oikea-aikaiset ja riittävät palvelut

Perusperiaatteena on turvallisen hoidon ja huolenpidon varmistaminen kaikkina vuorokauden aikoina riippumatta henkilön asumis- tai hoitopaikasta. Myös puolisoiden mahdollisuus asua yhdessä pyritään varmistamaan.

Iäkkäiden henkilöiden tarvitsemat palvelut, kuntoutus ja omaishoito tulee järjestää siten, että he voivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Laitoshoito on vaihtoehdoista viimeisellä sijalla. Palvelujen riittävyys, laatu ja saatavuus arvioidaan vuosittain sekä asiakkaiden, omaisten että eri toimijoiden taholta käyttäjäpalautteena. Palvelujen laajuudelle ja sisällölle ei kuitenkaan ole asetettu lukumääriä. Ongelmaksi voi nousta asuinpaikasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuva vaatimusten, odotusten ja toteutustapojen erilaisuus.

Palvelutarpeen selvittäminen tulee aloittaa viipymättä, kun henkilö on itse hakeutunut tarpeen arviointiin, tehnyt hakemuksen saadakseen palveluita tai muutoin näyttää ilmeiseltä, että  tilanteessa on tapahtunut muutoksia. ”Hälytysvelvollisuus” koskee meitä kaikkia viranomaisista naapureihin. Kunnan vastuulla on laatia palvelusuunnitelma sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, joilla turvataan hyvinvointi ja toimintakyky. Kunta myös velvoitetaan nimeämään henkilölle ammattitaitoinen vastuutyöntekijä, joka neuvoo ja seuraa palvelusuunnitelman toteutumista sekä tarvittaessa voi vaikuttaa suunnitelman sisältöön.

Kiireelliset palvelut tulee järjestää viipymättä. Vähemmän kiireellisissä tapauksissa päätös ja toteutus tulee tapahtua kolmen kuukauden kuluessa. Toteutumista seurataan sekä oma- että viranomaisvalvonnalla.

Ikälaki ottaa kantaa myös toimintayksiköiden toimintaan ja toimitiloihin. Toiminnan johtamista kuvaa asiakaslähtöisyys, kuntouttavuus ja yhteistyö. Toimitilojen edellytetään olevan riittäviä, turvallisia, esteettömiä, kodikkaita ja iäkkäille henkilöille sopivia.

Toteutuminen elävässä elämässä

Oodi-kahvilassa tullaan järjestämään keskusteluja kokemuksista ja lain toteutumisesta käytännössä. Ohessa muutamia luennon jälkeen poimittuja mietteitä:

  • Olemme kaikki veronmaksajia ja meillä on oikeus yhteisin varoin toteutettaviin palveluihin. Asiakaslähtöistä asiakaspalvelua tulee vaatia ja saada.
  • Jos aina leikataan, ei riitä ihmisiä toteuttamaan palveluja.
  • Taksikortin hakemisessa on useilla henkilöillä ollut vaikeuksia.
  • Myös taksikortin käyttörajoituksiin toivotaan joustoa.
  • Tanskalaista ”hyggeä” eli kodikkuutta ja viihtyisyyttä myös suomalaiseen palveluasumiseen.
  • Jokaisen kannattaa huolehtia oman kehon terveydestä hyvän ravinnon ja liikunnan avulla.

Lisätietoja ikälaista sekä Ikääntyvä Espoo –ohjelmasta saa Kristiina Mustakalliolta, puhelin 040 531 0990.

vtkl1.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ikälaki, Pirkko Karjalainen, kunta, palvelut, yhtiestyö