Onko Suomen talous syvällä suossa?

Maanantai 1.12.2014 klo 12:16 - Anna-Leena Solhagen

Oodi-kahvilan 160-päisellä yleisöllä oli korkman.jpgupea tilaisuus kuulla todellista talouden asiantuntijaa, kun Aalto yliopiston professori Sixten Korkman luennoi maailman ja Suomen talouden tilasta. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan  toimitusjohtajana työskennelleen Korkmanin nykyinen titteli Aalto yliopiston taloustieteen laitoksella on Professor of Practice.

Maailmantalous muuttuu nopeasti. Ympäristön vaatimuksiin sopeutuminen on erittäin haasteellista ja Suomen on muututtava maailman mukana. Aikaisemmin kehitysmaina pidetyt Kiina ja Intia toimivat tänään kasvun moottoreina. Maapallonlaajuinen absoluuttinen köyhyys on vähentynyt. Se toimii indikaattorina sille, miten mitataan välttämättömien inhimillisten perustarpeiden kuten ruuan, vaatetuksen ja suojan turvaamista. Myös maailmalla käytävien sotien määrä on nyt pienempi kuin koskaan. ”Maailman voisi siten sanoa olevan parempi paikka elää kuin koskaan aikaisemmin”, toteaa professori Korkman luentonsa alkajaisiksi.

Onko Euroopasta tulossa museo?

Euroopan talous- ja rahaliitto EMU on alkujaan ollut poliittisesti värittynyt hanke. Elinkeinoelämän näkökulmasta yhteinen valuutta euro on hyvä asia, sillä sen avulla on euroalueella voitu päästä valuuttavaihtelun tuomista riskeistä. Kuitenkin sen pohjustamisessa olisi ollut toivomisen varaa. ”Liian erilaiset maat on otettu mukaan yhteiseen valuuttaan ja siitä on seurannut sekä taloudellisia että poliittisia kriisejä”, korostaa Korkman.

”Teknologian kehitystä ja globalisaatiota on toteutettu lainarahalla. Suuri osa nyt saavutetusta talouskasvusta on tapahtunut velaksi. USA:n kohdalla toipuminen vuonna 2008 puhjenneen kuplan vaikutuksista on näillä näkymin alkanut, mutta euro-alue on edelleen suurissa vaikeuksissa. Siitä selviämiseen tarvitaan investointeja. Euroa ei niin vain voi purkaa, vaan sen kanssa on opittava elämään”, painottaa Korkman.

Keskuspankit ovat pyrkineet elvyttämään pumppaamalla rahaa vuotopaikkoihin ja pitämällä korot alhaalla. Pörssi on ollut nousussa ja tehnyt jopa ennätyksiä, mutta yritysten investoinnit eivät kuitenkaan ole lisääntyneet. ”Pankkiunionin perustaminen olisi merkittävä toimenpide, jolla pankkien riskinhallintaa voidaan seurata ja saattaa pankit vastuuseen toimistaan. Suoja on siis tavallisella tallettajalla ja pankin käyttäjällä”, jatkaa Korkman.

Esitettyyn kysymykseen siitä, onko Eurooppa museo, vastaa Korkman sivistyksen vievän maanosaamme eteenpäin siitäkin huolimatta, etteivät investoinnit ole tällä hetkellä niin merkittäviä.

Entä Suomi – olemmeko syvällä suossa?

Suomalainen konepajateollisuus tuottaa, mutta tuotteilla ei ole ostajia. Yritykset eivät investoi, vaikka työvoimaa on saatavilla ja pankit tarjoavat rahaa lähes nollakorolla. Metallien hinnanlasku vaikuttaa metalliteollisuuden tuottavuuteen ja samanaikaisesti Kiina lisää osuuttaan tällä teollisuudensaralla. Myös paperiteollisuus on vaikeuksissa kysynnän ja investointien siirtyessä Aasiaan.  ICT-klusterin 2010-luvun arvonlisäys on romahtanut eikä kilpailussa ole pärjätty vaikeassa markkinatilanteessa.

”Talouden heikkous on myös valtaa. Ukrainan tilanne on sekä taloudellinen että poliittinen kriisi. Venäjään kohdistetut sanktiot iskevät myös Suomeen, sillä Venäjä on Suomelle aina uhan lisäksi mahdollisuus – meitä auttaa, jos Venäjällä menee hyvin ja päinvastoin”, toteaa Korkman.

Nykyisen tai edellisen hallituksen syyttelyyn nykyongelmista Korkman ei yhdy. Keskeisimpinä syinä vaikeaan tilanteeseen Korkman pitää

  • kilpailukyvyn puutteita erityisesti paperi- ja elektroniikkateollisuudessa, sillä ilman kasvua ei synny investointeja
  • kotimarkkinoiden taantumaa, sillä ostovoiman supistuessa kulutus vähenee palvelujen ja kaupanalan kärsiessä
  • julkistalouden kestävyysvajetta julkisen talouden kulujen ja velkaantumisen lisääntyessä, sillä jatkuva alijäämä ei kestä loputtomiin
  • liian suurta julkista taloutta suhteessa kansantalouden kantokykyyn

Mitä sitten voitaisiin tehdä?

Edellisten vaikeiden talousaikojen yli saatettiin päästä devalvaation keinoin. Enää se ei ole mahdollista, sillä jäsenyys talous- ja rahaliitossa estää yksittäisen jäsenmaan omat ratkaisut. Se ei myöskään olisi ratkaisu laajaan ja rakenteelliseen ongelmaan. Professori Korkmanin lääkkeitä kilpailukyvyn parantamiseen ovat:

  • Uusien korkean jalostusasteen tuotteiden syntyminen, sillä niiden avulla voisimme saavuttaa kustannusten kilpailukyvyn lisäystä.
  • Vienti on saatava vetämään. Palkkamaltti auttaa kilpailukyvyn säilyttämisessä ja varmistaa myös työvoiman saannin.
  • Tarvitaan työmarkkinajoustoja niin työaikojen kuin paikallisen sopimisen muodossa. Ruotsissa ja Saksassa käyttöön otetut pelisäännöt ovat tuottaneet hyvää tulosta. Suomessa on ongelmana lisäksi työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus, josta suuri syy lankeaa vääristyneen asuntopolitiikan niskaan.
  • Tuotekehitykseen ja tutkimukseen tulee panostaa. Korkea koulutustaso ja ketteryys ovat tässä avainasemassa.
  • Rakentamista on syytä suosia matalan korkotason ja hyvän työvoiman saatavuuden aikana.
  • Julkisen talouden kestävyysvaje ei luo kasvua, mutta tehokas julkinen sektori auttaa kansantaloutta kasvamaan. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyminen jakaa riskejä ja mahdollistaa tasa-arvon myös heikoimmille kansalaisilleen. Tarvitaan tehokasta kuntauudistusta, soteuudistusta, korkeakoulutuksen järkeistämista, digitaalitalouden mahdollisuuksien toteuttamista sekä tietysti ihmisiä palvelusektorille. Ja kaikki tämä kustannustehokkaasti toteutettuna.

Korkmanin mukaan työvoima- ja verotuspohja korkmanhetemakikm2.jpgtulisi sopia eduskunnassa, ei järjestötasolla. Viimeaikojen hallitukset eivät ole olleet kovin toimintakykyisiä eikä asiantuntijatahoja ole haluttu kuulla. Suomesta puuttuu laajapohjainen keskustelukulttuuri. Tarvitaan yhdessä tehtyjä päätöksiä. ”Suomi on suuri menestystarina, jossa perusasiat ovat kunnossa, mutta nykyisyys suossa rämpimistä. Tarvitsemme poliittista johtajuutta ja realistista kriisitietoisuutta. Tarvitsemme myös rikkaampaa kansalaiskeskustelua”, kiteyttää Korkman. ”Suuri ongelmamme on asiantuntijoiden hyödyntämisen puute asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Vanhakantainen sulle-mulle –systeemi ei toimi."

korkmanyleiso.jpg

korkman_yleiso2.jpg

Kuvat: Sauli Solhagen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, euro, talous, taantuma, Sixten Korkman

Katsaus Suomen talouden tilaan

Tiistai 3.1.2012 klo 13:36 - Anna-Leena Solhagen

Oodi-kahviloiden asiantuntijaluennot jatkuivat 3.12. kansanedustaja Eero Lehden valottaessa Suomen talouden tilaa. Asiantunteva ja perusteellinen puheenvuoro korosti pääministeripuolueen vastuuta asioiden hoidossa.

Viime vuosisadalla Suomen elintason nousu verrattuna muihin kansakuntiin on ollut merkillepantavaa. Maan vaatimattomat luonnonvarat ja sotien niin henkiset kuin taloudelliset menetykset rajoittivat talouden elpymistä. Sitkeä kansakunta rakensi toimivan perusteollisuuden ja solmi bilateraalisen kaupankäynnin itänaapurin kanssa. Maa teollistui ja pääkaupunkiseutu alkoi kasvaa. 1990-luvun alussa rahamarkkinat avautuivat ja luotonanto vapautui tavalla, joka johti kulutushysteriaan ja talouden ylikuumenemiseen. Kylmä sota päättyi, maailman talouden tasapaino järkkyi ja johti romahdukseen. Seurasi korkojen ja työttömyyden raju nousu, devalvaatio ja viennin tyrehtyminen.

Pankkikriisi verotti monen yrittäjän ja yksityisen ihmisen elämäntyön. Risteilyalusten tilaukset kuitenkin työllistivät useita alihankkijoita ja Nokian myötä syntyi täysin uusi teollisuudenala. Suomi pääsi jälleen jaloilleen. Siirtyminen euroon on vakauttanut taloutta vaikka vaihdokseen tällä hetkellä suhtaudutaan jossain määrin kriittisesti. Konepaja- ja metsäteollisuus on melko laajasti siirtynyt maailmalle. Innovaatioita ja yrittäjyyttä ilmenee, mutta uusia Angry Birdsejä ei kuitenkaan helposti löydetä. 

Suurten toimijoiden konkurssit ja hintojen romahdus Yhdysvalloissa vuonna 2008 aiheutti monimutkaisia ongelmia, joista kärsitään edelleen. Euroalueen ongelmien perimmäisiä syitä ovat yhteisvaluuttaan väärin perustein liittyneet maat ja niiden valvontajärjestelmien aukkopaikat. Periaate, jonka mukaan jokainen valtio vastaa omasta taloudenpidostaan, on koetuksella.

Suomea pitkään suosinut positiivinen huoltosuhde kääntyy lähiaikoina raskaammaksi ikääntyvien määrän lisääntyessä ja työssäkäyvien ikäluokkien pienentyessä. Lehti muistuttaa Suomen olevan kauppaa käyvä ja tyytyväinen kansakunta, joka on lukeva, laskeva ja vielä työteliäskin. Työmarkkinoiden jäykkyyttä tulisi kuitenkin pehmentää. Työpaikan suojaaminen koetaan liian usein työmarkkinoiden toimivuutta tärkeämmäksi. Kilpailu on hyväksi ja sen esteitä tulisi pyrkiä poistamaan. Esimerkkinä Lehti kertoi Viron tasaverojärjestelmästä  ja yrityksen verotusmenettelystä, jossa voittoa ei veroteta mikäli tuotto jää yrityksen kehittämiseen. Valtio velkaantuu edelleen, mutta huipputason koulutusjärjestelmä tuottaa uusia taitajia, joiden uskotaan pystyvän huolehtimaan maan maksuvalmiudesta myös jatkossa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, talous, Lehti, maksuvalmius