Huojuva Eurooppa - vaaran vuosi 2019

Perjantai 22.3.2019 klo 16:45 - Henrika Hopeavuo

IMG_5804.JPG

Vieraanamme toimittaja, tietokirjailija Helena Petäistö 2.3.2019

Maaliskuun kahvilakokoontumisen vieraana oli MTV:n entinen pitkäaikainen Pariisin ja Brysselin kirjeenvaihtaja, nykyinen kolumnisti ja tietokirjailija, ekonomi Helena Petäistö. Hän on kirjoittanut useita, suosittuja ranskalaisuutta ja eurooppalaisuutta käsitteleviä kirjoja. Ensimmäinen niistä, ”Ranskalaiset korot”, on edelleenkin Suomessa kaikkien aikojen myydyin yhtä maata käsittelevä teos, ja uusin, ”Ranska, Macron ja minä” on avannut suomalaisten silmät katsomaan Eurooppaa uusin silmin. Oodi-kahvilaan oli tällä kertaa kokoontunut reilut 120 vierasta.

Petäistön kattava esitys tunnisti viisi suurta riskitekijää Euroopalle: 1) Hallitsematon Brexit 2) EU-vastaisten populistien nousu eurovaaleissa 3) eurooppalaiset arvot ja jopa demokratia vaarassa 4) johtajuuden puute ja 5) kaikki tämä aikana, jolloin Eurooppa on sille vihamielisten voimien ympäröimänä enemmän kuin koskaan ennen lähihistoriassa.

Tällä hetkelläkin uutiset ovat täynnä Iso-Britannian mahdollista EU-eroa. Tähän tilanteeseen on johtanut entisen pääministerin David Cameronin aikana järjestetty kansanäänestys, joka useimpien yllätykseksi päätyi eron kannalle. Vasta jälkeenpäin on alkanut selvitä, kuinka kalliiksi mahdollinen Brexit Britannialle tulee. Vieraamme mukaan on arvioitu, että maan bkt saattaa laskea jopa 8%, mikäli ero toteutuu, ja yritykset alkavat siirtää toimintaansa manner-Eurooppaan. Saksan Frankfurt valmistautuu ottamaan Lontoon paikan Euroopan ”rahakeskuksena”. EU-eroa vahvasti puolustaneet henkilöt, kuten Nigel Farage, ovat sittemmin siirtyneet pois Britannian julkisuudesta. Hän on toki edelleen Euroopan parlamentin jäsen. Britanniassa on viime aikoina järjestetty mielenosoituksia myös EU:ssa pysymisen puolesta. Helena Petäistön oma arvio on, ettei maan ero toteudu.

Toinen tärkeä tekijä tämän hetken Euroopassa Petäistön mukaan on populismin nousu. Eurooppalaiset populistit ovat Brexitin myötä lopettaneet puheet EU-erosta, mutta he pystyvät heikentämään Unionin toimintakykyä sisältäpäin. EU:n hyvä puoli tässä suhteessa on se, että sen rakenne on virkamiesvetoinen. Valta Unionissa on tietysti poliitikoilla, mutta jos he eivät tätä valtaa käytä, EU-karavaani ei silti pysähdy, vaan kulkee silloin virkamiesvoimin. Populistien tavoitteet ovat lisäksi eri maissa erilaiset. Esimerkiksi Italia haluaa maahanmuuttajat, etenkin turvapaikanhakijat, muualle Eurooppaan samaan aikaan, kun Unkari on sulkenut rajansa. Populistien vallan lisääntymisellä on kuitenkin se vaikutus, että keväisten EU-vaalien jälkeen kaikkien EU:n instituutioiden toiminta hidastuu ja vaikeutuu, myös komission, kun ensimmäistä kertaa sinne ilmestyy ainakin kolme euroskeptistä komissaaria.

Ranskan presidentti Emanuel Macronin uudistuspyrkimykset ovat joutuneet vastatuuleen, kun keltaliivien sekalainen joukko on kokoontunut väkivaltaisiksikin äityneisiin mielenosoituksiin, joiden tuhotöiden korjaamiseen on tähän mennessä laskettu kuluneen yli neljä miljardia euroa. Helena Petäistön mukaan mielenosoitukset ovat kuitenkin hiipuneet, koska liikkeellä ei ole varsinaista johtajaa, eikä sellaista myöskään hajanaisessa liikkeessä haluta. Vieraamme arvioi, että ranskalaiset ovat harvoin tyytyväisiä. Menneisyys osoittaa, että maassa on pitkät perinteet tämänkaltaiselle aktivismille.

Euroopan Unionin arvoista ja demokratiasta vieraamme totesi, että tämänhetkinen tilanne muistuttaa maailmansotien välistä aikaa. Kuten Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri, Madelaine Albright, on muistuttanut, myös Benito Mussolini ja Adolf Hitler valittiin tehtäviinsä aikoinaan demokraattisesti. Onkin erittäin tärkeää ymmärtää, että fasismi on prosessi. Kaikkialla Euroopassa, myös Suomessa, nähdään merkkejä antisemitismin ja myös radikaalin islamismin noususta, eniten kuitenkin Ranskassa, jossa on Euroopan suurin juutalaisyhdyskunta.

Helena Petäistö muistutti, että sekä suurvallat Kiina, Yhdysvallat että Venäjä hyötyvät heikosta Euroopasta. Euroopan suurimman talouden, Saksan, liittokansleri Angela Merkel ei ole koskaan havitellut Euroopan suurta johtajuutta. Pitkästä valtakaudestaan huolimatta hän on persoonaltaan enemmän tutkija kuin johtaja. Sitä paitsi hänen politiikkansa on aina ollut ”Germany first”. Putinin Venäjän tiedetään rahoittavan Ranskassa Marine Le Penin äärioikeistopuoluetta. Kiinan suhtautuminen Eurooppaan juontaa juurensa kaukaa historiasta. Se liittyy tiiviisti entisaikojen ”vihreään kultaan”, teehen ja teekaupasta johtuneisiin, 1800-luvulla käytyihin oopiumsotiin, joihin romahti Kiinan silloinen maailmanvalta ja mahti. Häpeällisesti kasvonsa menettänyt Kiina tulee nyt Afrikan jälkeen vahvasti Euroopan markkinoille, eivätkä sen valtaukset ole ystävällismielisiä. Suomessakaan Kiinan vaikutuksen lisääntyminen ei ole vierasta. Aivan viimeksi on uutisoitu kiinalaisten halusta rahoittaa Tallinnan ja Helsingin välille suunnitteilla olevaa tunnelia.

Tällä hetkellä Helena Petäistön mukaan Euroopan Unionin eteenpäin menolle on aina ollut keskeistä sen kahden suurimman maan, Saksan ja Ranskan, yhteistyö. Koko EU perustuu näiden kahden entisen verivihollisen sovinnolle. Yhtenäisyyden edellytys on kahden täysin erilaisen maan ja niiden tarpeiden yhteensovittaminen. Se onnistuu vain, jos maiden johtajat tulevat hyvin toimeen ja ymmärtävät tosiaan. Tämä on EU:n historian aikana onnistunut vaihtelevasti. Petäistön mukaan Unionin menneisyydessä on pitkiä suvantokausia ja pitkiä loistokausia. Saksan ja Ranskan johtajien henkilökohtaisilla kemioilla on ollut keskeinen merkitys näiden kausien vaihtelussa. Perustava ajatus Saksan ja Ranskan painonarvon takana on se, että kahden niin erilaisen maan päästessä sopuun jossakin asiassa, eteläiset jäsenmaat voivat mennä Ranskan hyväksymän sopimuksen taakse ja pohjoiset Saksan hyväksymän sopimuksen taakse.

IMG_5806.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

J:S:Sirén, eduskuntatalon arkkitehti lapsenlapsen silmin

Maanantai 10.12.2018 klo 11:29 - Henrika Hopeavuo

S.J.SIRÉN, EDUSKUNTATALON ARKKITEHTI LAPSENLAPSEN SILMIN

Oodi-kahvilan vieraana 1.12.2018 teatterinjohtaja, TeM Kirsi Siren

Vieraanamme joulukuun ensimmäisessä kahvilassa oli Teatteri Hevosenkengän toinen perustaja, teatteritaiteen maisteri Kirsi Siren, joka oli kertomassa isoisästään, arkkitehtuurin professori Johan Sigfried Sirénistä. J.S.Sirén muistetaan muiden muassa eduskuntatalosta, jonka hän suunnitteli itse pienintä yksityiskohtaa myöten. Sirén oli osakkaana arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åbergissä voittaessaan suunnittelukilpailun vuonna 1924. Tämän jälkeen hän perusti oman toimiston. Eduskuntatalo valmistui vuonna 1931. Talon peruskorjaus valmistui viime vuonna juuri itsenäisyyden juhlavuodeksi.

Kirsi Siren korosti isovanhempien tärkeyttä lastenlasten elämässä. Tästä asiasta on suomalaisessa yhteiskunnassa puhuttu kohtalaisen paljon viime vuosina, kun perinteiset perhemallit ovat muuttuneet ja välimatkat sukulaisiin kaupungistumisen myötä kasvaneet. Sirenillä itsellään oli 15 yhteistä vuotta isoisänsä, ”Jukka-isän”, kanssa. Läheisen isoisän kiinnostus lapsenlasten elämään ja asioihin kuului vieraamme esityksessä. Isovanhempien kanssa vietetyt yhteiset sunnuntailounaat, teatteriesitykset, runomatineat Kansallisteatterissa ja kesät Barösundissa antoivat lapsenlapsille valtavan henkisen perinnön.

Isoisänä J.S. Sirén oli salliva, hyväksyvä ja kiinnostunut, vaikka hänet arkkitehtina ja professorina tunnettiin perfektionistina, joka opettajana oli vaativa ja tarkka. Hän oli lahjakas niin matemaattisesti kuin taiteellisestikin. Autolla ajo tuotti hänelle kuitenkin vaikeuksia. Opiskelijat arvelivat sen johtuneen siitä, että symmetriaa rakastaneelle Sirénille ratin olisi pitänyt olla keskellä autoa.

J.S.Sirénin harrastuksena oli koti ja sen sisustus. Hänellä oli tapana kysyä myös lapsenlasten mielipiteitä näistä asioista. Hän oli tarkka omasta pukeutumisestaan ja huomioi myös muiden asuja. Isovanhempien kanssa käytöstavat olivat kunniassa ja niitä noudatettiin. Henkistä perintöä vieraallemme ovat myös muutamat mantrat, joihin kuuluivat muiden muassa se, ettei pidä vertailla itseään muihin ja että huumorintaju on henkevyyden puntari. Luovassa työssä tärkeää Sirénille oli se, että työ oli ”hengen tuote”.  

Lämminhenkisen esityksen jälkeen oli kahvilan perinteen mukaan aikaa kysymyksille ja kommenteille. Yleisöä kiinnostivat eduskuntatalon yksityiskohdat, kuten pääovelle johtavat portaat, sen edustan pylväät ja sisällä olevat kristallikruunut. Vieraamme Kirsi Siren kertoi kristallikruunun prototyyppiin liittyvästä tapauksesta, kun valaisin oli pudonnut kotona katosta. Suomessa sen korjaaminen osoittautui hankalaksi ja kalliiksi, mutta korjaaminen ja uuden kuvun valaminen onnistui lopulta Puolassa. Arkkitehtinä Sirénillä olikin tapana testata suunnitelmia käytännössä. Kotona tehtiin kaikki itse. Tämä tarkoitti sitä, että joskus aikaa kului. Näin kävi esimerkiksi leikkimökin tapauksessa.

Kommentoi kirjoitusta.

Suomi ja suomalaisuus

Perjantai 16.11.2018 klo 11:25 - Henrika Hopeavuo

SUOMI JA SUOMALAISUUS

IMG_5770.JPG

Vieraanamme väitöskirjatutkija, VTM, eduskuntavaaliehdokas Mervi Katainen 10.11.2018

Marraskuun kahvilaesityksen aiheena oli Suomi ja suomalaisuus ja vieraanamme eduskuntavaaliehdokas, valtiotieteiden maisteri Mervi Katainen. Hän on opiskellut Kansasin ja Turun yliopistoissa ja valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hän on erikoistunut valtio-oppiin, EU-opintoihin ja poliittiseen historiaan. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaansa, joka tarkastelee poliitikkojen ja virkamiesten välillä vallitsevaa epäluottamusta ja tämän vaikutusta päätöksentekoprosessiin. Katainen on aiemmin toiminut kaksi vuotta EU-parlamentaarikko Henna Virkkusen poliittisena avustajana. Hän on ollut pitkään aktiivinen kunnallispolitiikassa ja työskennellyt Espoon kaupungin palveluksessa suunnittelijana, erityissuunnittelijana ja sivistystoimen hallintopäällikkönä.

Nykypäivän suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisuutta Katainen lähestyi muutamista eri näkökulmista, joita olivat isänmaallisuus, sivistys, työelämä ja EU-vaikuttaminen. Suomi on monilla mittapuilla erinomainen maa. Maamme on muiden muassa maailman kolmanneksi vaurain maa Norjan ja Uuden-Seelannin jälkeen. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on myös korkeinta maailmassa. Lisäksi on muistettava, että kehitys köyhyydestä nykyiseen vaurauteen on saavutettu ainoastaan sadassa vuodessa.  

Etenkin nyt on isänmaallisuus osattava erottaa nationalismista. Kirjailija C.S. Lewisin mukaan isänmaallisuus on kotiseuturakkautta. Guy Queguiner on puolestaan sanonut seuraavasti: ”Patriootti on ihminen, joka rakastaa maataan, mutta on avoin muille. Nationalisti on ihminen, joka rakastaa maataan, mutta haluaa käpertyä rajojen sisään, sulkea rajat muilta.” On hyvä muistaa, että suomalaisuuteen liitetyt suvut, kuten Fazer ja Stockmann, olivat maahanmuuttajia. Fazerin suku tuli aikoinaan Sveitsistä ja suklaan resepti Englannista. Fazerit myös perustivat Kansallisoopperan ja -baletin.

Sivistys, koulutus ja osaaminen ovat Kataisen mukaan Suomen vahvuuksia. Maallamme ei ole mittavia luonnonvaroja, kuten öljyä, ja siksi on panostettava henkiseen pääomaan. Maksuton koulutus on tässä keskeinen tekijä. Se antaa teoriassa yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille lapsille ja nuorille. Käytännössä perheiden sosioekonomiset lähtökohdat kuitenkin vaikuttavat kasvavan sukupolven tulevaisuudennäkymiin. Muiden muassa näiden erojen kaventamiseksi Katainen onkin kaksivuotisen esiopetuksen kannalla. Pidempi esiopetus auttaisi myös maahanmuuttajalapsia ja muita apua tarvitsevia. Koulutuksen uudistaminen on vieraamme mukaan hyvällä mallilla muualla, mutta ammatillisen koulutuksen osalta se on vielä pahasti kesken. Katainen on elinikäisen oppisen puolestapuhuja. Hänellä itsellään on tutkijan koulutuksen lisäksi aineenopettajan pätevyys.

Työelämä ja sen uudistaminen ovat paljon olleet esillä viime aikoina hallituksen toimien ja ammattiyhdistysten reaktioiden vuoksi. Sipilän hallituksen tavoitteena ollut 72% työllisyysaste on saavutettu. Sixten Korkman on tosin esittänyt, että työllisyyden tulisi olla 80%:ssa. Kataisen mukaan parannettavaa olisi esimerkiksi työelämän joustoissa, mielenterveyden häiriöiden hoidossa ja alkoholin liikakäytön aiheuttamissa ongelmissa. Esimerkiksi vuonna 2016 jäi 2900 työikäistä henkilöä masennuksen vuoksi eläkkeelle. Rahallisesti puhutaan melko tuntuvista summista, kun vuosittain menee 1,2 miljardia euroa työkyvyttömyyseläkkeisiin ja 5‒6 miljardia alkoholin aiheuttamiin ongelmiin.

EU on Suomelle myös tärkeä areena. EU-asioihin perehtynyt Katainen huomautti eduskunnassa olevan aivan liian vähän EU-asiantuntijoita. EU on tuonut paljon hyvää suomalaisten elämään kauppasopimusten, huokeiden roaming-hintojen ja energiatehokkuustarrojen muodossa. Nämä positiiviset asiat jäävät useimmiten kuitenkin talous- ja maahanmuuttoasioiden varjoon, joissa etenkin viime vuosina on ollut paljon tekemistä. Tutkimusten mukaan suomalaiset suhtautuvat EU:iin myönteisesti.

Vieraamme hienon ja selkeän esityksen jälkeen oli totuttuun tapaan aikaa kysymyksille ja kommenteille. Ne käsittelivät ilmaisen koulutuksen arvostusta suomalaisnuorten keskuudessa, yleistä suhtautumista EU:iin ja syitä tähän, puolustustarvetta ja yleistä asevelvollisuutta, kaksikielisyyttä ja ruotsin kielen asemaa ja vanhustenhoidon etiikkaa. Ilmainen koulutus viritti keskustelun tilanteesta esimerkiksi Belgiassa, jossa koulujen kirja-, retki- ja muut maksut ovat arkipäivää samoin kuin Yhdysvalloissa. Suomalaisten myönteinen suhtautuminen EU:iin yhdistettiin itänaapuriimme ja siihen liittyviin historiallisiin faktoihin. Yleisestä asevelvollisuudesta Katainen oli sitä mieltä, että naisten asepalvelus voi jatkua vapaaehtoisena. Puolustusvoimat on esittänyt, että nykyisellään saadaan vuosittain tarvittava määrä palvelukseen osallistujia, vaikka keskeyttäneitäkin on paljon. Ruotsin kielen asemasta Katainen oli hieman huolissaan ja toivoi etenkin ”elävää kaksikielisyyttä”. Hän kertoi Porvoosta hämmentävän esimerkin, jossa suomen- ja ruotsinkieliset lapset yhdistämisen sijaan pyrittiin erityisesti erottamaan toisistaan ja keskinäisestä kanssakäymisestä, mikä on erittäin surullista. Millä tahansa kielellä kommunikoinnin perimmäisenä tarkoituksena on viestiä toisten ihmisten kanssa. Tämä olisi kaikessa kielikeskustelussa aina hyvä huomioida. Yleisöstä mainittiinkin kaksikielisyydestä olleen elämän aikana pelkästään hyötyä. Vanhustenhoidon osittain erittäin huolestuttavaan tilaan Katainen antoi osasyyksi Krista Kiurun opetusministeriaikanaan poistaman lähihoitajakoulutukseen sisältyneen soveltuvuuskokeen. Tämä olisi syytä palauttaa pikimmiten.

IMG_5771.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Kunnossa kaiken ikää - suolisto, nivelet ja muisti

Maanantai 12.11.2018 - Henrika Hopeavuo

KUNNOSSA KAIKEN IKÄÄ ‒ SUOLISTO, NIVELET JA MUISTI

IMG_5720.JPG

Vieraanamme mikrobiologian ELH, fytonomi, toimitusjohtaja Paula Utti 20.10.2018

 

Hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät olivat Oodi-kahvilan aiheena lokakuun jälkimmäisessä tapaamisessa. Suoliston, nivelten ja muistin kannalta tärkeistä asioista oli meille kertomassa toimitusjohtaja Paula Utti. Hän on ennen Life-kauppiasuraansa työskennellyt Auroran sairaalan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa ja sen jälkeen Suomen johtavassa yksityisessä kliinisessä laboratoriossa johtavissa hallinnollisissa tehtävissä.

Ihmisen elimistö, kuten ympäristömmekin, on täynnä bakteereja. Pelkästään aikuisen ihmisen suoliston bakteerit painavat noin puolitoista kiloa. Hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on tärkeää, että oikeat bakteerit ovat oikeissa paikoissa. Suolistossa ne auttavat hyödyntämään nauttimamme ruoan ravintoaineet, vitamiinit, antioksidantit ja kaiken muun kehomme tarpeisiin. hajottavat ruokaa ja muodostavat vitamiineja. On yhdentekevää, kuinka ravintorikasta ja monipuolista ruokaa ihminen syö, jos suolisto on niin huonossa kunnossa, että imeytyminen on häiriintynyt. Muiden muassa hapatetut ruoat, kuten hapankaali, auttavat suolistoa selviytymään tehtävästään. Etenkin iäkkäämpien ihmisten olisi hyvä syödä maitohappobakteereja päivittäin, koska iän myötä suoliston imeyttämiskyky heikkenee ja myös vitamiinien imeytyminen voi heikentyä.

Ruokavaliolla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa laajemminkin. Esimerkiksi oliiviöljyllä, chilillä, valkosipulilla ja marjoilla, kuten puolukoilla, karpaloilla ja mustikoilla on todettu terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Ruokaöljyistä on hyvä huomata se, että ainoastaan kookosöljy kestää kuumentamisen. Voi on myös hyvä paistamiseen. Muut öljyt on hyvä nauttia kylminä. Kotimaisen rypsiöljyn puute on, ettei sen terveysvaikutuksista löydy samanlaista tietoa kuin oliiviöljystä.

Kalaöljyt ja rasvainen kala ovat muistin kannalta tärkeitä ravintoaineita. B12-vitamiinin saanti on keskeistä ‒ jo vuoden vitamiinipuutos voi aiheuttaa peruuttamattoman muistiongelman. B12-vitaaminia saadaan lihasta. Kasvissyöjien on välttämätöntä käyttää B12-lisäravinteita, samoin ikääntyvien huonomman imeytymisen vuoksi.

Hiljainen tulehdus on tila, joka jää elimistössä päälle esimerkiksi jonkin antibioottihoitoa vaatineen sairauden jälkeen. Se lisää sydän- ja verisuonitautia ja kakkostyypin diabeteksen riskiä. Hiljainen tulehdus voi edesauttaa myös nivelten toimintakyvyn heikkenemistä. Nivelterveyden ylläpidossa kollageenivalmisteet ovat viime aikoina syrjäyttäneet muita valmisteita.

Vieraamme kattavan ja valaisevan esityksen jälkeen oli, kuten ennenkin, aikaa kysymyksille ja kommenteille. Kysymyksiä esitettiin maitohappobakteerien elinkelpoisuudesta happamassa ympäristössä, K1 ja K2 -vitamiineista, Gefilus-tuotteista, kollageenista, herkästä CRP:stä ja muiden muassa lääkäreiden ravitsemustuntemuksesta. Kysymyksiin vieraamme Paula Utti vastasi, että maitohappobakteerivalmisteita olisi hyvä, etenkin vanhemmalla iällä, nauttia päivittäin. Imeytymisen huonontuessa myös vitaaliaineiden paras mahdollinen hyödyntäminen kannattaa varmistaa. Myös D-vitamiinin päivittäinen käyttö on imeytymisen, luuston ja hampaiden hyvinvoinnin sekä vastustuskyvyn kannalta välttämätöntä.

K2-vitamiinista puhutaan vielä melko vähän, mutta se on tärkeä kalkin siirtymisessä luuston käyttöön ja ehkäisemään sen jäämistä tukkeuttamaan verisuonia. K2 -vitamiini on syytä erottaa K1-vitamiinista, joka ohentaa verta. Gefilus-valmisteista vieraamme totesi niiden sisältävän vain pieniä määriä yhtä bakteerikantaa, joten vaikutus on vähäinen. Hiljaisesta tulehduksesta saa huomattavasti lisätietoa kolmella laboratoriotutkimuksella: herkkä CRP, Homokysteiini ja D-vitamiinimääritys. Nämä tutkimukset on pääsääntöisesti teetettävä yksityisessä laboratoriossa. 

Lääkäreiltä saa harmillisen vähän neuvoja ravitsemuksen vaikutuksesta sairauksiin ja terveyden ylläpitoon. Ihmisiä hämmentävät julkisuudessa esitetyt mielipiteet jo pelkästään D-vitamiinin oikeasta päivittäisestä saantisuosituksesta. Suomalaisessa puhtaassa perusruoassa on paljon hyvän ravitsemuksen peruselementtejä. Rasvan, etenkin öljyjen, käytön voimakkaalle rajoittamiselle ei ole perusteita ja proteiineja tarvitsemme. Sokeri on se, jolla on suuri vaikutus kakkostyypin diabeteksen kehittymiseen. Luomu-ruoan etuna on lisäaineettomuus. Lisäaineista on tehty tutkimuksia vain yksittäisillä aineilla, mutta nauttimissamme valmisteissa on usein viittäkymmentäkin lisäainetta. Näiden yhteisvaikutuksista ei ole olemassa tutkittua tietoa.  

IMG_5719.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Suomen tuki Viron itsenäsitymiselle 1988-1991

Torstai 11.10.2018 klo 12:20 - Heikki Rausmaa

SUOMEN TUKI VIRON ITSENÄSITYMISELLE 1988-1991, EI SANOIN VAAN TEOIN

IMG_5713.JPG

 

Vieraanamme FT Heikki Rausmaa 6.10.2018

”Kyllä kulttuuri nimissä voi harrastella aika paljon”. Tällaisen vastauksen kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurinen sai vuoden 1989 alussa, kun hän kysyi presidentti Mauno Koiviston mielipidettä Viron avustamiseen opetusministeriön ja Tuglas-seuran kautta. Suomen ulkopoliittinen johto oli tehnyt periaatepäätöksen suomalais-virolaisen yhteistyön tiivistämisestä jo marraskuussa 1988, heti Viron suvereenisuusjulistuksen jälkeen. Päätöksen syntyyn vaikuttivat Virosta keväästä 1988 alkaen tulleet yhteistyöpyynnöt sekä suomalaisten, niin rivikansalaisten kuin poliitikkojenkin, voimakkaat Viro-sympatiat. Sisällöllisesti yhteistyö tarkoitti Viron avustamista ja sen pyrkimysten tukemista.

 Suomen kansallisten etujen kuitenkin katsottiin vaativan Gorbatshovin uudistuspolitiikan tukemista sekä hyvien suhteiden ylläpitoa Moskovan kanssa. Neuvostoliiton sisäisiin asioihin puuttuminen olisi ollut ristiriidassa näiden kanssa. Muodollisesti ongelma ratkaistiin siten, että Gorbatshovin pyrkimyksiä tuettiin poliittisesti ja Viron pyrkimyksiä käytännön yhteistyöllä.

 Suomen kaksitasoiseen ulkopolitiikkaan sisältyi kuitenkin selkeä ristiriita. Sen häivyttämiseksi Viron avustamista kutsuttiin kulttuuriyhteistyöksi ja toiminta pyrittiin pitämään poissa julkisuudesta. Valtio myös vältti suoraa osallistumista Viron avustamiseen. Kuvaava esimerkki oli Tuglas-seuran suojissa toiminut Viron ulkoministeriön Helsingin tiedotustoimisto, jonka toiminnan Suomen valtio rahoitti. Toimiston virallinen nimi oli Viron kulttuuripiste ja sen toimintarahat kierrätettiin suomalaisen kansalaisjärjestön Tuglas-seuran kautta.

 Useimpien suomalaisten eduskuntapuolueiden suhtautuminen Viron pyrkimyksiin oli samanlainen kuin valtionkin: puolueet tekivät yhteistyötä virolaispuolueiden kanssa ja avustivat niitä, mutta toiminta pidettiin pääosin poissa julkisuudesta.

 Viro sai Suomen valtiolta ja muulta julkishallinnolta sekä suomalaispuolueita apua oman valtionsa rakennustyöhön enemmän kuin mistään muualta. Kyseessä oli tosiasiallisesti Viron itsenäistymiskehityksen tukeminen ja siten apu oli sisällöltään mitä poliittisinta. Avun salaamisessa onnistuttiin liiankin hyvin ja siksi suurelle yleisölle jäi kuva Suomen viileästä suhtautumisesta Viron itsenäistymispyrkimyksiin. Väitöskirjatutkimukseni osoittaa, ettei tuo kuva vastaa todellisuutta.

IMG_5711.JPG

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhustenhoidon nykytilanne

Maanantai 24.9.2018 klo 11:27 - Henrika Hopeavuo

VANHUSTENHOIDON NYKYTILANNE



Vieraanamme yleislääketieteen emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä 15.9.2018

Syksyn ensimmäisen Oodi-kahvilan aiheena oli vanhustenhoidon nykytilanne, josta oli kertomassa yleislääketieteen professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä. Hänellä on pitkä kokemus vanhustenhoidosta ja sen tutkimuksesta. Hän on toiminut muiden muassa lääkintöhallituksen, sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön, eduskunnan, EU:n ja WHO:n asiantuntijana. Hän on julkaissut huomattavan määrän tieteellisiä alkuperäisjulkaisuja ja toistakymmentä oppi- ja tietokirjaa. Professori Kivelä on saanut työstään lukuisia tunnustuksia, joiden joukossa on valtion tiedonjulkistamispalkinto, Tietokirjailijapalkinto ja Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan Ritarimerkki vuonna 2006. Hän on myös puolisonsa omaishoitaja, joten hänellä on myös käytännön kokemusta muisti- ja syöpäsairaan hoidosta sekä Helsingin kaupungin kanssa asioimisesta näissä asioissa.

Esityksen aluksi professori Kivelä kuvaili vanhustenhoidon tämänhetkistä tilaa sanoilla ”Suossa ollaan”. Kantansa tueksi hän esitti lukuisia tutkimuksia, jotka kuvaavat vanhusten hoivan eli pitkäaikaishoidon tilannetta Suomessa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Esimerkiksi Professori Teppo Krögerin pitkittäistutkimuksessa havaittiin kotihoidon lisääntyneen. Kotona asumisen korostaminen on johtanut tilanteeseen, jossa kotihoidossa on liian huonokuntoisia ihmisiä. Vanhustenhoidon tilaa ovat tutkineet myös Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos (THL), Super sekä useat väitöskirjatutkijat, kuten Anja Karvonen-Kälkäjä, Marja Kuronen ja Linda Enroth. Kaikkien tutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia ja esiin tulleet seikat ja epäkohdat toistuvat.

Tutkija Päivi Ahosolan mukaan vanhuspalveluissa vallitsee ”markkinamalli”, johon ei kuulu hoiva. Vanhuspoliittisissa strategioissa on korostettu toiminnallisuutta ja aktiivisuutta, mutta jätetty huomiotta se, että osa iäkkäistä tarvitsee jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Tehdyissä tutkimuksissa on saatu tuloksia, joiden mukaan ympärivuorokautista palveluasumista olisi lisättävä. Tämä torjuisi myös ikääntyvien yksinäisyyttä yhteisöllisyyden lisääntyessä. Perustuslaki määrää, että jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Se, mikä on riittävää, onkin kokonaan toinen kysymys. Hoidon järjestämisessä on lisäksi suuria kuntakohtaisia eroja. Tämä taas lisää eriarvoisuutta. Ne hoivaa tarvitsevat vanhukset, joilla on omaisia ja läheisiä tai omaa varallisuutta, ovat suhteellisen hyvässä asemassa verrattuna niihin, joilla näitä resursseja ei ole.

Hoitohenkilökunnan kannalta kotihoito taas on vanhustenhoidon kuormittavin sektori. Suomessa työpaine on korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Meillä kotihoidossa on 4,3 asiakasta yhtä työntekijää kohden, kun muissa Pohjoismaissa luku on 2,6‒3,4. Neljä viidestä työntekijästä on Superin tutkimuksessa todennut työkuorman liian raskaaksi. Kotikäyntien aikataulutuksessa on päällekkäisyyksiä ja siirtymiseen asiakkaalta toiselle on varattu liian vähän aikaa. Lisäksi työntekijät kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa useammin kuin muualla vertailumaissa. Tähän on syynä usein hoitajien kiire ja hoidettavien muistisairaudet. Henkilökunta myös kokee, ettei heidän työtään arvosteta ja että palkka on huono. Lisäksi luottamus esimiehiin on huonontunut sekä palkattomat ja palkalliset ylityöt ovat lisääntyneet. Professori Kivelä korostikin lähihoitajakoulutuksen parantamisen ja opiskeluajan hyvän ohjauksen merkitystä.

Professorin kattavan ja ajatuksia herättävän esityksen jälkeen oli jälleen aikaa kysymyksille ja kommenteille. Niitä esitettiin kotihoidon esimiesten koulutuksesta, mahdollisuudesta asioiden hoitamiseen puhelimitse Internetin sijasta ja robotiikan lisääntymisestä vanhustenhoidossa ja tukipalveluissa. Teknisten apuvälineiden lisääntymiseen professori Kivelän kanta oli varovaisen positiivinen sillä edellytyksellä, että käyttäjien on saatava osallistua laitteiden kehittämiseen. Tekniikka ei saa syrjäyttää inhimillistä vuorovaikutusta ja kosketusta. Esiintyjämme korosti myös omien oikeuksien vaatimista ja omaishoitosopimuksen tekemisen tärkeyttä.  

 

IMG_5697.JPG

IMG_5701.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvää kesää!

Maanantai 9.7.2018 klo 15:13 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvila esityksineen pidetään taas syyskuussa. Toivotamme kaikille aurinkoista ja ihanaa kesää!

Kommentoi kirjoitusta.

Mihin oodilaisen kannattaa sijoittaa?

Maanantai 28.5.2018 klo 10:57 - Henrika Hopeavuo

IMG_5639.JPG

Toiminnanjohtaja Jaakko Ravald

Vieraanamme toiminnanjohtaja Jaakko Ravald 21.4.2018

Kevään viimeisen kahvilaesityksen aiheena oli piensijoittaminen, ja vieraanamme Espoon ja Kauniaisten Osakesäästäjien toiminnanjohtaja Jaakko Ravald. Hän on myös Espoon kaupungin tarkastuslautakunnan jäsen.

Esityksen aluksi toiminnanjohtaja Ravald loi katsauksen taloustilanteeseen nyt ja siihen, kuinka maailmantalouden ennustetaan kehittyvän lähitulevaisuudessa. Ongelmaksi Jaakko Ravald totesi sen, etteivät ennustukset tahdo nykyoloissa oikein toteutua. USA:n talouden merkitystä ei voi liioitella – Yhdysvaltojen markkinat ovat sijoitusmarkkinoista suurimmat ja siksi niiden vaikutus on huomattava. Tällä hetkellä taloustilanne näyttää hyvältä, mutta arvioissa kuitenkin on, että vuonna 2020 suhdanne kääntyy taantumaan. Taloustilanteen kehitys johtuu paitsi yleismaailmallisesta tilanteesta, myös sijoittajien uskosta. Jos sijoittajilta puuttuu uskoa taloudelliseen kasvuun, ei synny myöskään inflaatiota, eivätkä korot tällöin lähde nousuun. Osakesijoittamisen eräs lainalaisuus on, että korkojen noustessa osakkeet laskevat ja korkojen laskiessa yleensä nousevat.

Suomen taloudesta vieraamme totesi, että viimeiset kymmenen vuotta on ollut alisuorittamista. Kun Ruotsin ja Saksan taloudet ovat kasvaneet, Suomi on jäänyt noin 20 prosenttiyksikköä jälkeen niitä, ja maamme bkt on nyt noin vuoden 2008 tasolla. Suomessa yritykset eivät investoi, mutta jakavat kyllä osinkoa osakkailleen. Investoimattomuus kielii myös uskonpuutteesta tulevaisuuden näkymiin. Suomi on täysin riippuvainen euroalueen kehityksestä. Omien asioiden hoitaminen tällaisessa tilanteessa on kuitenkin erittäin tärkeää.

Miten sitten kannattaisi sijoittaa? Tähän toiminnanjohtaja Ravald vastasi: ”viisaasti”. Kannattaa sijoittaa sellaisten yritysten osakkeisiin, joiden alan suurin piirtein tuntee. Vanhat, hyvin hoidetut yhtiöt ovat erinomaisia kohteita, mutta niitä voivat olla myös uudet, juuri listautuneet yhtiöt. Riskien ottaminen saattaa kannattaa, mutta ei kannata laittaa rahaa liikaa kiinni. Hajauttaminen on yleensä järkevää. Sijoitusrahastoihin voi sijoittaa maailmalle. Sitä vieraamme vertasi oman varainhoitajan pitämiseen, vaikka siitä joutuukin hieman maksamaan. Perusperiaate osakesijoittamisessa on, että osakkeet ostetaan halvalla ja myydään kalliilla. Jaakko Ravald totesi myös, että nuoruudessa on hyvä kasvattaa varantoa, jotta ikääntyessä voi nauttia tuotoista. Hänen mielestään läheisiin panostaminen on erinomainen tapa tuotoista nauttimiseen. Jonkin verran on viime aikoina Suomessa ollut puhetta myös osakesäästötilistä, josta maksettaisiin veroa vasta sitten, kun tililtä nostetaan tuottoja. Tällaisen tilin tuleminen on kuitenkin vasta suunnitteluasteella.

Esityksen lopuksi käsiteltiin vielä Espoon taloudellista tilannetta. Kaupunki on hyvin riippuvainen palkkaveroistaan. Siksi onkin oleellista, kuinka suuri prosentti kaupunkiin muuttavista uusista asukkaista kasvattaa tulevaisuudessa näitä tuloja. Liikennehankkeet ovat suuria ja mielenkiintoisia. Kaupunginvaltuutettu Ravald oli erityisen huolissaan siitä, että valtuutetut puhuvat toistensa ohi. Yhteistyökykyä ja -halua tarvitaan Espooseen lisää, kuten tarvitaan myös koko Suomeen.

IMG_5641.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Venäjän kansalliskaarti

Lauantai 14.4.2018 klo 12:22 - Henrika Hopeavuo

IMG_5631.JPG

Puheenjohtajamme VTM Matti Kuula ja vieraamme kommodori evp Pertti Inkinen

Oodi-kahvilan vieraana kommodori evp Pertti Inkinen 7.4.2018

Kevään viimeistä edellisen asiantuntijaesityksen aiheeksi oli ohjelmaan merkitty ”Venäjä ja Itämeri”, jota muutettiin joitakin viikkoja ennen viime lauantain kokoontumista. Vieraanamme oli kommodori Pertti Inkinen, joka on toiminut muiden muassa sotilasasiamiehenä Moskovassa, Minskissä ja Pekingissä. Uransa alkuvaiheessa hän on palvellut koulutus- ja esikuntatehtävissä rannikkotykistössä sekä Pääesikunnassa. Lisäksi hän on ollut neljä vuotta Pääesikunnan yhteysupseerina ulkoasiainministeriössä sekä viimeksi kuutisen vuotta tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian Laitoksella. Hän on yhdessä professori Stefan Forssin, prikaatikenraali Lauri Kiianlinnan ja eversti Heikki Hultin kanssa laatinut raportin: Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi (2011) sekä sen laajennetun ja päivitetyn version: The Development of Russian Military Policy and Finland (2013).

Tällä kertaa hän oli kertomassa kahvilayleisölle Venäjän Kansalliskaartista, joka on perustettu uudestaan vuonna 2016. Kaartin kaltainen joukko tunnettiin jo tsaarinajan Venäjällä, silloin nimellä ”Erillinen sisäinen vartiokunta”. Myöhemmin neuvostoaikana maan sisäministeriön joukot toimivat sisäisenä järjestyksen ylläpitäjänä. Kansalliskaartin uudelleen perustamiseen ovat kommodori Inkisen mukaan vaikuttaneet mm. vuoden 1991 tapahtumat, jolloin Venäjän asevoimat antoivat alkaneessa vallankaappauksessa yllättäen tukensa Boris Jeltsinille. Lisäksi Putinin Venäjä kammoaa mahdollista ”liberaalia oranssivallankumousta”. Kansalliskaartin sanotaankin olevan Venäjän presidentti Vladimir Putinin ”henkilökohtainen armeija”. Sen johtaja Viktor Zolotov on vastuussa suoraan ja ainoastaan presidentti V. Putinille.

Kommodori Inkisen mukaan Kansalliskaarti ja sen toiminta tunnetaan Suomessa vielä varsin heikosti. Sen toimintaan kuuluu ”voimankäyttö yleisen järjestyksen ja turvallisuuden alalla”. Sen joukot valvovat järjestystä esimerkiksi vaalipaikoilla ja varmasti osallistuvat myös tänä vuonna Venäjällä järjestettävien jalkapallon MM-kilpailujen turvaamiseen. Kansalliskaartin vahvuus on arviolta noin 380 000 sotilasta, kun esim. Venäjän maavoimien (armeijan) vahvuus jäänee alle 300 000 miehen. Valtaosa kaartissa palvelevista on sopimussotilaita, joiden sopimus on yleensä noin 1–3 vuotta, mutta joukoissa on myös varusmiehiä. Osa kansalliskaartin eliittisotilaista on koulutettu erikoistehtäviin, joita voidaan suorittaa maalla, ilmassa sekä vesillä ja jopa veden alla.

Kaarti on tehokkaasti ja nykyaikaisesti varustettu.  Suomenkin rajan läheisyydessä, mm. Karjalan tasavallassa on kansalliskaartin joukkoja. Kaartin joukkoja on lisäksi Pietarissa ja sitä ympäröivällä Leningradin alueella (oblastissa) sekä Moskovassa ja Krimillä (em. joukkoyksiköt ovat suoraan kaartin johdon alaisuudessa). Pääosa Kansalliskaartista on ryhmitetty Venäjän kahdeksan federaatiopiirin alueelle paikallisen johdon komennossa.  Kaartin neljästä sotakoulusta lähin sijaitsee Pietarissa. Kansalliskaartin ensimmäinen kadettikoulu kouluttaa poikia 8-vuotiaista 18-vuotiaiksi, minkä jälkeen he voivat joko jäädä kaartin palvelukseen tai siirtyä muille aloille.

Kommodori Inkisen erittäin mielenkiintoisen esityksen jälkeen oli tavan mukaan aikaa kysymyksille. Niitä esitettiin Venäjän kaikkien aseellisten voimaelimien (ns. ”silovikien”) kokonaisvahvuudesta, Venäjän eri raja-alueiden tilanteista, Venäjän joukkojen varustuksesta, Kansalliskaartin hyvän varustuksen rahoittajatahoista, oligarkeista, sotilasammatin arvostuksesta nyky-Venäjällä, Venäjän puolustusministeri Sergei Soigun ja Viktor Zolotovin keskinäisestä suhteesta ja presidentti Putinin suhteesta ortodoksiseen kirkkoon.

Itäisen naapurimme kaiken aseellisen väen kokonaisvahvuudeksi vieraamme arvioi runsaaksi kolmeksi miljoonaksi. Tähän lukuun on laskettu asevoimat, kansalliskaarti, rajajoukot, hätätilaministeriön joukot poliisivoimat, erilaiset turvallisuus- ja tiedusteluorganisaatiot sekä sotateollisuuden palveluksessa oleva henkilöstö. Venäjän eri rajojen tilannetta kommodori Inkinen arvioi niin, että Eurooppa on tällä hetkellä tärkeä, kuten myös arktiset alueet ja Pohjois-Kaukasia. Venäjän ja Kiinan välisellä rajalla on tällä hetkellä rauhallista, mutta siellä on vanhoja kiistoja, jotka muhivat pinnan alla. Venäjän joukkojen varustuksesta vieraamme arvioi noin 70% olevan nykyaikaista. Venäjän talous ei kuitenkaan tällä hetkellä kasva toivotulla tavalla (noin 1,5 % vuodessa). Viimeiset ”hyvinä aikoina” kerätyt vararahastot kulunevat Inkisen mukaan tänä vuonna, minkä jälkeen on kajottava eläkerahastoihin. Puolustusmäärärahojakin on jouduttu kiristämään, mutta sitä ei voi tehdä liikaa aiheuttamatta tyytymättömyyttä. Suhde presidentti Putinin ja oligarkien välillä on sellainen, että hallinto antaa rajat, joiden puitteissa liiketoimintaa tehdään ja oligarkit keskittyvät vain bisneksen tekemiseen ja olevat puuttumatta politiikkaan (vrt. Mihail Hodorkovskin tapaus). Sotilasammatin arvostus nyky-Venäjällä on noussut ja samalla on myös nostettu siitä maksettavaa palkkaa ja ratkaistu henkilöstön asuinongelmat. Puolustusministeri Sergei Soigun ja kaartin komentajan Viktor Zolotovin suhteesta tiedetään sen verran, että molemmat kuuluvat presidentin lähipiiriin, vaikka ilmeisesti kilpailevatkin keskenään rahasta ja vallasta. Kansalliskaartin johtajaa Viktor Zolotovia on luonnehdittu ahkeraksi, tarkaksi ja ehdottoman luotettavaksi ja Putinille uskolliseksi. Viimeinen kysymys koski Putinin suhdetta ortodoksiseen kirkkoon. Tätä on tietenkin vaikeaa arvioida. Tällä hetkellä ainakin kirkko tukee presidentin omaa valtaa.

IMG_5635.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Pystyykö Suomi rahoittamaan eläkkeet myös tulevaisuudessa?

Maanantai 26.3.2018 klo 13:54 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvilan vieraana VTT Juhana Vartiainen 17.2.2018

 

Helmikuun toisessa kahvilassa aiheena oli suomalaisen yhteiskunnan kyky huolehtia eläkkeiden maksusta myös tulevaisuudessa. Aiheesta oli kertomassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n entinen ylijohtaja, kansanedustaja Juhana Vartiainen, jolla on lisäksi 7 vuoden kokemus Ruotsin kansallisen taloustutkimuskeskuksen eli Konjukturinstitutin tutkimusosaston johtajana. Hänellä on kokemusta siis pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista myös muualta kuin Suomesta.

Vartiainen luonnehti Suomen talousjärjestelmää yhdistelmäksi markkinataloutta ja pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Hyvinvointivaltiota voidaan ajatella eräänlaisena vakuutusyhtiönä, jonka progressiivinen verotus ja julkispalvelut tuovat oikeudenmukaisuutta ja hyväksyttävyyttä järjestelmään. Toisin on esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa, joiden talouspolitiikka sortuu helpommin  populismiin, koska yhteiskuntaa ei pidetä hyväksyttävänä..

Suomalaisen hyvinvointivaltion etuuksia kehitettiin Vartiaisen mukaan eritoten 1960-, 1970-, ja 1980-luvuilla, jolloin maassa oli paljon työikäisiä ihmisiä ja vähän huollettavia. Elintason noustessa kansalaisten terveys paranee, mikä puolestaan pidentää elinikää ja usein myös laskee syntyvyyttä. Tämä on yhteistä rikkaille maille, joita valtaosa Euroopankin maista on.  Nyt työikäisten määrä ei enää kasva, mutta työiän ohittaneita, kalliita terveys- ja hoivapalveluja tarvitsevia suomalaisia on yhä enemmän.

Yksilön julkistaloudelle aiheuttama kustannus riippuukin vahvasti iästä. Elämänsä alussa yksilö on yhteiskunnalle kustannus, koska neuvolat, koulut ja yliopistot rahoitetaan verovaroista. Kun tullaan työikään ja mennään töihin, yksilön panos yhteiskunnassa ylittää hänestä aiheutuvat kulut. Tämä aktiivinen ikä jatkuu yleensä keskimäärin noin 62 ikävuoteen, minkä jälkeen seuraa alun tapaan vaihe, jossa ihminen kuluttaa järjestelmän resursseja enemmän kuin siihen tuottaa. Elämän viimeiset vuodet tulevat usein kaikista kalleimmiksi.

Kestävyysvajeen korjaamiseksi olisi Juhana Vartiaisen mukaan lisätä työntekoa muiden muassa alentamalla rakenteellista työttömyyttä, saattamalla äidit nopeammin takaisin töihin, lyhentämällä opiskeluaikoja ja lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa. Väestön ikääntymisestä johtuviin ongelmiin ei osattu Suomessa varautua ajoissa, koska vielä viime vuosikymmenelläkin tuudittauduttiin liiaksi Nokian menestykseen.

Tässä Suomi eroaa Ruotsista merkittävästi. Naapurimaassa alettiin eläkejärjestelmää uudistaa jo 1990-luvulla  ja ulkomaisen työvoiman tuloa Ruotsiin helpotettiin vuonna 2007 merkittävästi, vapauttamalla kansainvälinen rekrytointi kaikkialta maailmasta. Suomessa väestön ikääntymiseen ja sen vaikutuksiin havahduttiin aivan liian myöhään, vaikka jo vuonna 2009 työikäisten ihmisten määrä maassa kääntyi laskuun.

Suomessa on ollut niin ikään vaikeaa perustella työntarjontareformeja, koska monet vanhastaan ajattelevat työn määrän olevan vakio, mistä seuraisi, että esimerkiksi eläkeiän nostaminen vähentäisi nuorten ikäluokkien työtilaisuuksia. Talous ei todellisuudessa toimi näin, ja työllisyys seuraa kyllä perässä jos työvoimaa onnistutaan kasvattamaan. Suomessa on Juhana Vartiaisen mukaan taattava kestävä rahoitus hyvinvoinnille jatkossakin. Käytännössä tämä tarkoittaa 75% työllisyysastetta, jonka tavoittamiseen on vielä pitkänpitkämatka.

Suomalaiset eläkeyhtiöt ovat osa julkista taloutta. Eläkejärjestelmämme on tällä hetkellä nippanappa tasapainossa, eli tulevat eläkevastuut voidaan ennusteiden mukaan suunnilleen kattaa kertyneillä varoilla ja ennusteiden mukaisilla työeläkemaksuilla. Turvamarginaaleja  ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi maastamuutto voi tulevaisuudessa vaikuttaa enemmän kuin ennen, koska nuorten lähtökynnys on aiempiin ikäluokkiin verrattuna madaltunut kansainvälistymisen myötä.

Hajautettu eläkejärjestelmämme, joka koostuu sekä rahastoivasta että Pay as you go -järjestelmästä, on sinänsä ihan kelvollinen. Eläkepotin varat on myös sijoitettu ympäri maailmaa, jolloin kaikki munat eivät ole samassa korissa. Työeläkeyhtiöt ovat isoja, ja niitä on useampi. Tämä on myös Vartiaisen mielestä turvallisempaa kuin se, että olisi yksi poliittisesti johdettu yhtiö.

Mielenkiintoisen ja kattavan esityksen jälkeen oli jälleen aikaa kysymyksille ja keskustelulle. Kysymykset liittyivät taitettuun indeksiin, lastenhoidon määrittelemiseen työksi, eläkeyhtiöiden pärjäämiseen tehtävässään sekä eläkeyhtiöiden määrään. Vieraamme totesi, ettei eläkejärjestelmästä tarvitse  olla huolissaan ja ettei Suomessa ole ”eläkepommeja”. Kuntien ja valtion talous on meille paljon suurempi huoli, kun ikäsidonnaiset menot kasvavat. Lopuksi hän lisäsi, että ”poliittiseen järjestelmään ei ehkä pidä sokeasti luottaa”.

IMG_5601.JPG

IMG_5593.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Arjen neuvoja virtsan pidätykseen ja lantionpohjan kipuihin

Maanantai 26.3.2018 klo 12:45 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvilan vieraana fysioterapeutti, uroterapeutti,

seksuaalineuvoja Anu Parantainen 17.3.2017

 

Maaliskuun jälkimmäisen kahvilan esityksen aihe oli jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä ja käytännönläheinen. Lantionseudun lihaksistosta, niiden toiminnasta ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista oli kertomassa fysioterapeutti Anu Parantainen. Vuonna 1983 ammattiinsa valmistunut Parantainen on hoitanut työssään sekä miehiä että naisia, niin nuoria kuin iäkkäämpiäkin ihmisiä. Hänen asiakkaidensa syyt hoitoon hakeutumiseen ovat hyvin moninaiset inkontinenssista, ylijännitystiloista ja ummetuksesta aina tunnottomuuteen, kiputiloihin ja seksuaalisiin ongelmiin. Hänen vastaanottonsa ovat Mehiläisessä, Aavassa ja Femedassa. Näiden lisäksi hän on työskennellyt MS-potilaiden ja eturauhassyöpää sairastavien parissa. Hänen esityksestään saivat vinkkejä kaikenikäiset, vaikka valtaosa kuulijoista olikin hieman varttuneempaa väkeä.

Parantainen kertoi esityksessään, että hoitoon hakeutumisen syissä on sukupuolten välillä eroja. Esimerkiksi naiset kärsivät virtsankarkailusta miehiä useammin. Tämä johtuu lantionpohjan rakenteellisista eroista. Ehkä hieman yllättävä oli tieto, että noin 25% urheilevista naisista kärsii ajoittain tästä vaivasta. Se johtuu Parantaisen mukaan usein kehon ylijännitystilasta tai virheellisestä suoritustekniikasta. Miehillä sen sijaan esiintyy tihentynyttä virtsaamistarvetta. Keskimäärin ihmisen tarvitsee virtsata noin viidestä kahdeksaan kertaa vuorokauden aikana, jos juo noin 1,5 litraa/vrk. Rakko tulisi tyhjentää ilman ponnistamista vatsalihaksilla. Virtsasuihkun katkaisu on testi, ei jumppakeino. Virtsarakko on kuitenkin hyvin herkkä stressille ja muulle jännitykselle, joten tihentynyttä virtsaamistarvetta voidaan yrittää auttaa muiden muassa pitämällä virtsapäiväkirjaa, lääkityksellä, rentoutumalla, hyvällä hengityksellä, tietoisella läsnäololla ja myös elektrostimulaatiolla ja vaikeissa tapauksissa botuliinipistoksilla. Iän mukanaan tuomia muutoksia on myös lisääntynyt öinen virtsamäärä ja virtsaamistarve.

Asennon ja hengityksen merkitys yksilön hyvinvointiin on huomattava.  Syvä, rauhallinen hengitys rentouttaa koko elimistöä. Anu Parantainen kehotti hengittämään nenän kautta aina kun mahdollista siten, että uloshengitys on sisäänhengitystä pidempi. Oikea asento ja hyvä lantionseudun tuki ehkäisevät esimerkiksi kaatumisvahinkojen syntymistä talven liukkailla keleillä. Naisilla alatiesynnytykset aiheuttavat lantionpohjan tukimekanismien menetyksen noin puolessa tapauksista. Kahvilayleisö sai Parantaiselta myös ohjeet harjoitteeseen, jolla omaa lantionpohjan tukea voi vahvistaa ja lihaksia voimistaa.

Esityksen jälkipuoli käsitteli ikääntyvien sukupuolisuutta ja läheisyyden ja kosketuksen tarvetta. Parantainen huomautti, että jokainen pari voi löytää heille sopivan tavan kommunikoida ja viestiä tarpeista, joita heillä on, mikäli asiasta puhuminen koetaan liian vaikeaksi. Väestöliitto on vuonna 2011 julkaissut kirjan Kosketuksen kaipuu, joka käsittelee ikääntyvien seksuaalisuutta.

Anu Parantainen lopetti informatiivisen ja selkeän esityksensä rohkaisevaan lainaukseen runoilija Tommy Tabermannilta: ”Kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?” Tällä kerralla ei aiheen arkaluonteisuuden vuoksi esityksen jälkeen salissa esitetty kysymyksiä. Sen sijaan kukin saattoi halutessaan keskustella kahden kesken Anu Parantaisen kanssa. Alla on linkkejä joihinkin Internet-sivustoihin, joilla on lisätietoa käsitellyistä aiheista.

www.kaypahoito.fi

www.terveyskyla.fi

www.terveyskyla.fi/kuntoutumistalo/itsehoito/virtsankarkailun-kuntoutusopas/apua-lantionpohjan-lihasten-harjoittelusta

www.vaestoliitto.fi

Lue lisää

IMG_5630.JPG

IMG_5627.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Informaatiovaikuttaminen ja Suomi

Keskiviikko 7.3.2018 klo 11:56 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvilan vieraana Viestintäjohtaja Jouni Mölsä 3.3.2018

 

Maaliskuun ensimmäisessä kahvilassa teemana oli informaatiovaikuttaminen, josta oli kertomassa ulkoministeriön viestintäjohtaja Jouni Mölsä. Hän on ennen nykyistä virkaansa työskennellyt muiden muassa Helsingin Sanomissa, Suomen Lontoon Suurlähetystössä ja BBC World Servicessa. Hänellä on pitkä kokemus media-alalta niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.

Informaatiovaikuttaminen on synonyymi informaatiosodankäynnille, jossa pyritään aseellisen voiman sijasta vaikuttamaan kohteeseen sisältäpäin, ja käyttämään hyväksi yhteiskunnassa jo sisällä olevia ristiriitoja ja eheyttä repiviä voimia. Lisäksi kukaan ei oikeastaan tiedä, missä rintamalinjat tällaisessa vaikuttamisessa menevät. Vuonna 1970 länteen loikannut entinen KGB:n agentti Yuri Bezmenov (1939–1993) kertoi haastatteluissa ja kirjoittamissaan teoksissa, millä tavoin yhteiskunnan vakaus voidaan sisältäpäin hajottaa. Viestintäjohtaja Mölsä huomautti, että entisenä KGB:n agenttina myös Venäjän presidentti varmasti tuntee nämä periaatteet.    

Hyvin ajankohtaista aihetta vieraamme lähestyi myös siitä näkökulmasta, että ihmisellä on yleensä tarve kuulua suurempaan joukkoon. Joukko tuo turvaa ulkoa tulevaa uhkaa vastaan. Kansallistunne on kokemus johonkin joukkoon kuulumista, siihen identifioitumista. Se on kuitenkin aina rakennettu. Kansallistunnetta vahvistavat monet symbolit, kuten lippu ja kansallislaulu. Esimerkiksi yksi suomalaisuuden merkittävimmistä symboleista ja yhteisen identiteetin ja yhteisen menneisyyden luojista on ”Talvisodan ihme”. Tähän sankaritarinaan kajoaminen osuisi suoraan kansallistunteen ytimeen. On tärkeätä huomata, että hyvinkin vakaa yhteiskunta voi murtua erittäin nopeasti, kun olosuhteet siihen ovat otolliset. Näin kävi esimerkiksi Jugoslaviassa Titon kuoleman jälkeen. Mikään maa tai yhteiskunta ei ole murtumaton, vaan vakautta täytyy rakentaa ja ylläpitää jatkuvasti.

Maailma muuttuu jatkuvasti. Muutos, jonka viestintäjohtaja Mölsä otti esille, on lineaarisen maailman muuttuminen verkostopohjaiseksi. Entisten tietolähteiden, kuten tv-uutisten ja sanomalehtien, sijaan etenkin nuoret ihmiset saavat tietonsa suoratoistopalvelujen ja sosiaalisen median kautta. Superalustat ottavat tiukemman otteen ihmisen elämästä. Kuka hallitsee näitä alustoja? Kenen totuutta ne välittävät? Esimerkiksi USA:n viimevuotisissa presidentinvaaleissa Donald Trumpin vaalikampanjassa oli mukana konservatiivinen Breitbart-Internetsivusto, jonka tavoitteena oli lannistaa demokraattiäänestäjät, jotta he jättäisivät kokonaan äänestämättä. Yrityksen viesteillä oli vahva näkyvyys esimerkiksi Facebookissa. Tämä samainen yritys oli mukana myös Ison-Britannian Brexit-kansanäänestyksessä.

Viestintäjohtaja Mölsän esityksen jälkeen oli tavalliseen tapaan aikaa kysymyksille ja kommenteille. Niitä esitettiin Putinin aikeista, Brexitistä ja kansanäänestyksistä. Myös poliitikkojen kohtelu suomalaisissa huumoriohjelmissa herätti kommentteja. Venäjän presidentti Vladimir Putinin aikomuksista viestintäjohtaja Mölsä totesi, että Venäjä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi kansainvälisessä yhteisössä. Tähän liittyen Mölsä totesi, että Suomen omaa turvallisuutta lisäävät kuuluminen muiden muassa YK:iin, EU:iin ja WTO:iin. Mölsä myös totesi Ison-Britannian olleen Suomelle hyvä kumppani ja että Suomi toivoo sisämarkkinoiden toimivan jatkossa hyvin, vaikka Brexit toteutuisikin. Instituutioiden, kuten oikeuslaitoksen ja päätöksentekijöiden, puolustamista Mölsä piti myös tärkeänä sekä päättäjien yhteisymmärrystä siitä, millä tavalla mediassa ja julkisuudessa kommunikoidaan.

IMG_5618.JPG

IMG_5623.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Suomen satavuotinen itsenäisyys

Lauantai 16.12.2017 - Henrika Hopeavuo

OODI-KAHVILAN VIERAANA VALTIONEUVOS RIITTA UOSUKAINEN 2.12.2017

 

Oodi-kahvilan toisessa Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlistavassa tilaisuudessa oli vieraana entinen kansanedustaja, opetusministeri ja puhemies Riitta Uosukainen, joka vuonna 2004 sai valtioneuvoksen arvonimen. Tilaisuuden aluksi kohotimme maljan satavuotiselle itsenäisyydelle, minkä jälkeen seurasi koskettava juhlapuhe. Vieraamme puhe sisälsi muiden muassa muistoja pitkän uran varrelta, kuten virstanpylväitä kansainvälistymiskoulutuksen kehittämisestä ja kohtaamisista erimaalaisten vieraiden kanssa. Luonnon merkitystä suomalaisuudessa ei voi liikaa korostaa. Suomen vahvuuksia ovat sivistys ja puolustus. Valtioneuvos Uosukainen puhui myös viimeisten kymmenen vuoden aikana kiristyneestä ilmapiiristä, Kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtajan Sari Essayahin sanoin ”inhimillisyysvajeesta”. Jääkiekolla on kuitenkin kansakuntaa yhdistävä voima, minkä voi huomata aina kun maajoukkueet menestyvät turnauksissa. Politiikkaa entinen puhemies Uosukainen luonnehti yhteisten asioiden hoitamiseksi ja demokratiaa tähän mennessä keksityistä järjestelmistä parhaaksi.

Musiikista vastasi aiempien vuosien tapaan Lauluyhtye Laetificus, joka esitti joululaulujen lisäksi tällä kertaa myös suomalaisuutta juhlistavia kappaleita. Viimeisenä kuultiin Suomen laulu, Finlandia ja Maamme-laulu, johon luonnollisesti yleisökin osallistui.

Kommentoi kirjoitusta.

Itsenäisyyden pitkä kaari

Keskiviikko 22.11.2017 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvilan vieraana ministeri Ilkka Suominen 11.11.2017

 

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa vietetään monin eri tavoin ympäri maata tänä vuonna. Myös Oodi-kahvilan syyskauden kahdessa viimeisessä kokoontumisessa keskitytään juhlistamaan tätä teemaa. Marraskuun kahvilavieraana olikin eduskunnan entinen puhemies, Kokoomuksen toistaiseksi pitkäaikaisin puheenjohtaja, ministeri Ilkka Suominen. Hän toimi kauppa- ja teollisuusministerinä vuosina 1987–1991. Hän on koulutukseltaan nahkatieteiden insinööri, merkonomi ja valtiotieteiden maisteri. Suominen on toiminut myös europarlamentaarikkona. Parlamenttia hän kuvaili erityisesti näkijän, ei niinkään tekijän, paikaksi.

Ministeri Suomisen esityksen alku käsitteli maamme itsenäistymiseen johtaneita tapahtumia ja tekijöitä. Puheessaan hän myös varoitti historiattomuudesta. Tapahtumia, menneitä ja nykyisiä, ei voi koskaan erottaa ajasta, paikasta ja tilanteesta, joissa ne tapahtuvat. Ajallisen ja yhteiskunnallisen kontekstin tunteminen ja sen merkitysten ymmärtäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun halutaan tarkastella menneisyyden tapahtumia.

Suomen itsenäisyyspäivä, 6.12., oli päivä, jolloin eduskunta niukalla porvarienemmistöllä hyväksyi Suomen senaatin laatiman julistuksen Suomen itsenäisyydestä. Tuo julistus oli laadittu 4.12.1917. Kuitenkin jo vuonna 1848 ylioppilaat lauloivat ensimmäisen kerranPaciuksen säveltämän Maamme-laulun Kumtähden kentällä. Itsenäisyyden tie oli siis Suomen kohdalla pitkä, ja siihen liittyvät tapahtumat liittyvät Venäjän keisarikunnan tapahtumiin. 1900-luvulle tultaessa venäläistämistoimet vahvistivat itsenäistymistahtoa, kun suomalaisia asevelvollisia vaadittiin astumaan Venäjän armeijan palvelukseen. Kutsuntoihin tuli vuonna 1902 vain 40% kutsutuista.

Ministeri Suominen kävi läpi 1930-luvun lopun ja 1940-luvun alkupuolen sotavuosien tapahtumia, Neuvostoliiton kanssa solmittua YYA-sopimusta, joka oli voimassa aina NL:n sortumiseen asti. Sillä saatiin suuri itänaapuri pidettyä Suomisen sanoin ”käsivarren mitan päässä”, vaikka sopimus varmasti etenkin monissa porvariskodeissa aiheutti hämmennystä. Myös Urho Kekkosen pitkän presidenttikauden arvosteluun ministeri suhtautui esityksessään kummeksuen. Presidentti Kekkosen kauden lopputulokset jäävät positiivisiksi huolimatta siitä, että presidentti ajoi kaudellaan myös omia etujaan. Kekkosen seuraajaa, Mauno Koivistoa, syytettiin erityisesti liian varovaisesta tuesta naapurimaan Viron itsenäisyydelle. Kuitenkin Suomen mahdollisuudet todellisessa kriisitilanteessa auttaa naapuria olisivat olleet hyvin rajalliset.

Ministeri Suominen toi puheessaan esiin, että historia ei ole päättynyt, ja että itsenäisyys on lunastettava joka vuosi uudelleen. Erityisen tärkeää Suomen kannalta on oma eurooppalainen viitekehyksemme, Euroopan valtioiden sisäiset tilanteet ja olot. On tärkeää olla mukana eurooppalaisissa ja transatlanttisissa yhteisöissä, joilla on samanlaiset arvot kuin Suomella. Euroopan sisällä on myös epätoivottua kehitystä, esimerkiksi Unkarissa ja Puolassa. Vääränlainen nationalismi on lisääntynyt eri puolilla, ja sellainen kehitys asettaa vaaraan lopulta demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteet. Populistiset liikkeet ovat saaneet perinteiset puolueet varomaan vaikeiden päätösten tekemistä. Yhtenä esimerkkinä tästä ministeri mainitsi Brexit-kansanäänestyksen, jonka johdosta maa on menossa kohti tuntematonta tulevaisuutta.

Oman maan asioiden kunniakas hoitaminen on ministeri Suomisen mukaan ensiarvoisen tärkeää. On huolehdittava hyvistä suhteista niin lähinaapureihin kuin USA:han ja Venäjäänkin. On tehtävä yhteistyötä taloudessa, politiikassa ja kulttuurissa myös uhkien torjumiseksi, ei ainoastaan vaikeina aikoina. On myös huomattava ja muistettava, että Suomen on itse tehtävä omat ratkaisunsa. Niitä ei pidä jättää muiden maiden hoidettavaksi. Uudenlaisten uhkien edessä on erittäin tärkeää olla aloitteellinen ja tilanteen tasalla. Uusiin uhkiin varautumisesta hyvänä esimerkkinä on Helsinkiin perustettu Hybridiuhkien keskus.

Esityksen jälkeen oli aikaa kysymyksille ja kommenteille. Kysymykset käsittelivät vuosien 1917–1919 tapahtumissa vaikuttaneita niitä henkilöitä, joiden panostukset ovat jääneet historiankirjoituksessa vähälle huomiolle. Kuulijoita kiinnosti myös kansanäänestyksiä koskevan kritiikin sopiminen suomalaisiin päättäjiin. Tähän ministeri Suominen huomautti Suomen olevan edustuksellinen demokratia. Valitsemme vaaleilla edustajat, joiden arvostelukykyyn ja ammattitaitoon luotamme. Lisäksi kahvilayleisöä kiinnosti vuoden 1961 noottikriisi, joka oli Venäjän entisen Suomen suurlähettilään Juri Derjabinin mukaan suunnattu Saksalle, Neuvostoliiton sisäiseen politiikkaan ja Suomelle. Kekkonen ei nootista provosoitunut, mutta ministeri Suomisen mukaan se ei kuitenkaan ollut presidentin tilaama, kuten joskus on esitetty. Myös Natoon liittymisestä haluttiin esityksen jälkeen tietää. Esiintyjän mielestä sillä ei ole kiirettä. Näkyvästi mediassa esillä olleiden sotaharjoitusten merkityksestä tiedusteltiin myös. Tähän ministeri Suominen vastasi niiden olevan vapaiden itsenäisten valtioiden arkipäivää.  Viimeinen kysymys koski ministerin evästyksiä nykyajan nuorisolle itsenäisyydestä. Tähän hän vastasi tärkeitä olevan hyvät naapurisuhteet ja suomalaisen sivistystason säilyttäminen ja ylläpitäminen.

IMG_5502.JPG

IMG_5504.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Jihadismi ja terrorismi - uhka Suomelle

Torstai 21.9.2017 klo 14:44 - Henrika Hopeavuo

Kahvilavieraana sotatieteiden maisteri, evp, Atte Kaleva 16.9.2017

 

Tämänkertainen Oodi-kahvilan aihe oli erittäin ajankohtainen useiden Euroopassa viime vuosien aikana tapahtuneiden ja hiljattain Turussakin tapahtuneen terroristisessa tarkoituksessa tehdyn hyökkäyksen vuoksi. Turussa menehtyi kaksi ihmistä ja useita loukkaantui. Pakolaisvirtojen ja turvapaikkakeskustelun synnyttämät voimakkaat tunteet ja reaktiot ovat polarisoineet Suomessa käytävää keskustelua tavalla, joka ei helpota kestävien ja järkevien ratkaisujen löytämistä maahanmuuton ongelmiin. Kahvilan asiantuntijaesitystä oli tällä kertaa saapunut kuulemaan noin sata henkeä, ja sen jälkeinen keskustelu kävi vilkkaana.

Jihadismitutkija, sotatieteiden maisteri Atte Kalevalla on laaja kokemus Lähi-Idän tilanteesta, sen kehityksestä nykyiselleen, ja valistuneita arvioita siitä, kuinka tilanne tulevaisuudessa kehittyy. Tutkija painotti islamistien lähtökohtien ja logiikan ymmärtämistä, vaikka ne eroavat niin voimakkaasti omista länsimaisista ajatuksistamme. Hänen mukaansa on muistettava, että uskonto ja kulttuuri ovat islamissa läheisesti sidoksissa toisiinsa. Politiikan ja uskonnon yhteydet ovat yhtä lailla vahvat. Profeetta Muhammad ratkaisi valtion päämiehenä eläessään myös monia sellaisia asioita ja ongelmia, jotka eivät olleet uskonnollisia.

Islaminuskoa edustavat sunni- ja shiiasuuntaukset, joiden kannattajien välillä on esimerkiksi Irakissa syviä erimielisyyksiä jo Saddam Husseinin ajoista lähtien. Saddam Husseinin pitkä valtakausi syrji shiioja, kun valtakunnan eliitin muodostivat sunnit. Husseinin jälkeen valta-asetelma käännettiin päälaelleen, mikä puolestaan jätti entisen eliitin syrjäytetyksi ja katkeraksi. On melko selvää, että tällaisista asetelmista lähtökohdat radikalisoitumiselle olivat otolliset.

Jihad eli uskonsota voidaan jakaa pieneen ja suureen taisteluun, jossa suuri on ihmisen oma kilvoittelu tullakseen paremmaksi ihmiseksi. Pieni taistelu taas merkitsee oman uskon puolustamista ulkoista vihollista vastaan. Tästä oli kysymys esimerkiksi Afganistanissa vuonna 1979, kun Neuvostoliitto miehitti maan. Muslimit kokivat velvollisuudekseen ja oikeudekseen puolustautua ulkoista hyökkääjää vastaan laajalla rintamalla. Tämä merkitsi sitä, että muistakin muslimimaista tuli ihmisiä puolustamaan Afganistania.

Karismaattinen johtaja on ollut merkittävä tekijä jihadistisille järjestöille samoin kuin selkeä vihollinen. Esimerkiksi Al Qaidan johtaja Usama bin Ladin oli oppinut mies, joka tunsi islaminuskon hyvin, ja hänen auktoriteettinsa oli kiistaton niidenkin ihmisten silmissä, jotka eivät jakaneet hänen näkemyksiään. Bin Ladinin johtamalla järjestöllä oli selkeä kuva vihollisista: uskostaan luopuneet muslimit, juutalaiset ja kristityt. Nykyisten järjestöjen johtajien viholliskuva on huomattavasti sekavampi. Vaihtuvat liittolaiset ja viholliset aiheuttavat tutkija Kalevan mukaan hämmennystä eri ryhmien sisällä. Voidaankin puhua jihadin sirpaloitumisesta erona klassiseen ja globaaliin taisteluun, jotka ovat ajallisesti varhempia sodan muotoja.

Nyt, vuonna 2017, ISISin alueet Syyriassa ja Irakissa ovat pienentyneet huomattavasti. Tutkija Kalevan mukaan Syyrian vastaiset rajat on saatu hyvin hallintaan, ja tämän vuoksi vierastaistelijoiden lähteminen esimerkiksi Euroopasta Syyriaan ei enää onnistu. Tämä on kuitenkin tarkoittanut sitä, että terrori-iskut Euroopassa ovat lisääntyneet. Esimerkiksi Britanniassa, Ranskassa ja Belgiassa on tehty iskuja, joissa on menehtynyt monia ihmisiä.

Radikalisoituminen on uhka, joka tulee sosiaalisen median, tietokonepelien ja Internetin kautta. Äärijärjestöistä esimerkiksi juuri ISIS hallitsee modernit tietoliikenneväylät hyvin, ja sen jäsenet osaavat ”myydä” alttiissa iässä ja tilanteessa oleville nuorille seikkailua ja vaikuttamismahdollisuuksia; mahdollisuutta olla JOKU.

Erittäin mielenkiintoisen esityksen jälkeen oli jälleen aikaa kysymyksille ja kommenteille. Kysyttiin suurmoskeijahankkeesta, joka tuntui koko yleisöä sähköistävän. Vieraamme vakuutti, ettei sellaista Helsinkiin ole näillä näkymin suunnitteilla. Taloudelliset kytkökset ovat hankkeen osalta hyvin hämärät. Muut kysymykset käsittelivät muslimiväestön osuutta Suomessa, jonka tutkija Kaleva arvioi noin 60 000–70 000. Lukuun sisältyvät kaikki muslimit, myös esimerkiksi tataarit. Kysyttiin myös naisten asemasta ja seka-avioliitoista. Uskontojen väliset avioliitot ovat tutkijan mukaan vaikeita. Kahvilayleisöä kiinnostivat myös sieppaustapaukset, joista viimeisin päättyi hyvin hiljattain suomalaisen avustustyöntekijän vapautumiseen. Lisäksi kysyttiin virkamiehen sananvapaudesta, kun suomalainen ylikomisario oli twiitannut virkatililtään kyseenalaisesti. Erittäin mielenkiintoinen oli myös kysymys normaalin islaminuskoisen uskonharjoittamisesta Suomessa. Kysymys on tässä tapauksessa Koraanin noudattamisesta ja Suomen kulttuuriin sopeutumisesta ja näiden yhdistämisestä.  

Tutkija ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Atte Kaleva peräänkuulutti asiallista, tosiasioihin pohjautuvaa keskustelua maahanmuutosta, sen ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Omista poikkeavista näkökulmista ei hänen mukaansa pidä leimata, vaan on keskusteltava asioista niiden oikeilla nimillä ja kiihkottomasti parhaimpien mahdollisten ratkaisujen löytämiseksi.

IMG_5422.JPG

IMG_5425.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Haaveista totta - Espoon teatterin historia

Torstai 7.9.2017 klo 11:34 - Henrika Hopeavuo

”Kivestä se lähtee teatterikin”

Oodi-kahvilan vieraana teatteriaktiivi Heikki Pohjala 2.9.2017

 

Pitkän tauon jälkeen pidettiin Oodi-kahvila uusissa tiloissa Tapiolan Länsikulmassa syyskuun toisena päivänä. Uudet tilat otettiin hyvin vastaan, vaikka tekniikan kanssa olikin hieman ongelmia. Onneksi esiintyjä oli tottunut puhuja, ja hänen äänensä kantoi hyvin kaikille salissa olijoille. Kuulijoita oli saapunut paikalle noin sata. Vieraaksi oli saapunut historianopettaja, teatteriaktiivi Heikki Pohjala.

Esityksen aiheena oli tällä kertaa Espoon teatteri, sen historia, nykytilanne ja tulevaisuus. Espoon Kaupunginteatterin tilat ovat vuodesta 1991 olleet Revontulihallissa, entisessä MTK:n painotalossa. Heikki Pohjala kertoi kiitoksen näistä tiloista kuuluvan pitkälti apulaiskaupunginjohtaja Liisa Tommilalle.

Espoon Kaupunginteatteria johtaa säätiö, jossa on kaksi osapuolta: Espoon kaupunki ja Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys. Yhdistyksellä on nykyään noin 600 jäsentä. Kahvilayleisössä olikin monia kannatusyhdistyksen jäseniä, joille teatterin asia oli tuttu ja läheinen.

Varsinainen teatteri-innostus alkoi Espoossa jo 1960-luvulla. Espoo sai kaupunkioikeudet vuonna 1972. Kulttuurilautakunta esitti kolme vuotta myöhemmin, että Espooseen on saatava oma aikuisille suunnattu teatteri. Espoon ja Tapiolan Lions-klubit maksoivat kuparilaatan kiinnitettäväksi kiveen keskelle Tapiolaa. Laatassa oli teksti ”Kivestä se lähtee teatterikin”. Tuo laatta on nykyään Espoon kulttuurikeskuksessa.

Espoon Kaupunginteatteri on vierailuteatteri, jolla on myös omaa tuotantoa. Tällä Suomen ainoalla niin sanotulla kansainvälisellä teatterilla on vuosittain 2–3 omaa tuotantoa, joiden lisäksi on suurin piirtein saman verran vierailevia tuotantoja. Vakituisia vierailuja tehdään Espooseen Ruotsista ja Virosta. Myös muiden muassa Pietarin teatteri on vieraillut Espoossa. Ohjelmisto koostuu niin klassikoista kuin kantaesityksistäkin.

Kaupunginteatterin omaa paikkaa ja rakennusta on Espoossa jahkailtu pitkään. Heikki Pohjala on ollut mukana ajamassa omaa teatterirakennusta kaupunkiin 15 vuoden ajan. Vuosien varrella teatterille suunniteltu paikka on vaihdellut ainakin Vesiputoustalon viereiseltä tontilta Kulttuurikeskukseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että teatteri rakennetaan Kulttuuriaukiolle. Joka tapauksessa teatteri tarvitsee oman rakennuksen. Teatterin toimintojen ahtaminen Kulttuurikeskukseen olisi täysin kestämätön ajatus. Historia on kuitenkin opettanut, ettei tehtyihinkään päätöksiin voi ainakaan teatteriasiassa luottaa. Viimeksi vuonna 2005 jo tehty päätös teatteritalon paikasta sai väistyä asuntotuotannon tieltä. Revontulihallin vuokrasopimus päättyy vuonna 2020, joten Kaupunginteatterille on löydyttävä uudet tilat viimeistään tuolloin.

Teatteriaiheisen esityksen lopussa oli jälleen aikaa kysymyksille ja kommenteille. Ne koostuivat teatterille nyt osoitetun tontin koon riittävyydestä, ja siitä, eikö vanhan apteekin ja keilahallin tontti kävisi hyvin teatterirakennukselle. Kyseiset talot ollaan joka tapauksessa purkamassa. Näiden lisäksi yleisössä herätti pohdintaa se, kuinka paljon epäonnistunut Länsimetro-hanke on syönyt kaupungin varoja.

IMG_5408.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Pikkujoulut Oodi-kahvilassa

Sunnuntai 18.12.2016 klo 17:42 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvilan pikkujoulut 10.12.2017

Vuoden 2016 viimeinen kahvila oli aiempien vuosien tapaan jouluteemainen. Lauluyhtye Laetificus esiintyi laulaen sekä vanhoja että uusia joululauluja. Lisäksi laulettiin yhteislauluina kaikille tuttuja joulusävelmiä.

 

Kiitämme kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotamme rauhallista joulua ja onnea tulevalle vuodelle 2017!IMG_5199.JPGIMG_5198.JPGIMG_5197.JPGIMG_5196.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Mitä palvelua Nordea tarjoaa eläkeläiselle Tapiolassa ja Isossa Omenassa

Sunnuntai 27.11.2016 klo 14:51 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvilassa Nordean aluejohtaja Jorma Pirinen, konttorinjohtajat Outi Saarikivi-Eräheimo Ison Omenan ja Minna Aropelto Tapiolan konttoreista 12.11.2016

 

Aluejohtaja Jorma Pirinen aloitti  kertomalla niistä Nordean Espoon konttoreista, jotka ovat tapiolalaisia suhteellisen lähellä; Espoonlahdesta, Isosta Omenasta, Sellosta ja Tapiolasta. Alustuksessa käytiin myös läpi näiden konttoreiden tarjoamat palvelut. Ison Omenan ja Tapiolan konttoreiden palveluvalikoimat ovat muuten samanlaiset, mutta Tapiolan konttorissa ei enää ole tarjolla kassapalveluita, jotka ovat saatavilla Isossa Omenassa. Aluejohtaja Pirinen vertasi pankin konttoripalveluissa tapahtuneita muutoksia matkatoimistoihin ja niiden palveluissa tapahtuneisiin muutoksiin. Esimerkiksi Nordealla on myös konttoreita, jotka toimivat pelkästään verkossa. Sekä aluejohtaja että konttorinjohtajat Saarikivi-Eräheimo ja Aropelto toivat esiin, että vaikka konttoripalveluista on poistunut joitakin, muita palveluita on tullut tilalle.

Nopeasti virisi vilkas keskustelu, jossa yleisö kertoi omia palvelukokemuksiaan lähinnä Tapiolan konttorista. Oodin kahvilavieraiden joukossa vaikutti olevan melko selkeä mielipide siitä, että pankissa kysytään tungettelevia kysymyksiä asiakkaan henkilökohtaisista asioista. Nordean edustajat vastasivat, että Finansssivalvonta edellyttää tiettyjen tietojen selvittämistä muiden muassa rahanpesun estämiseksi. kahvilayleisöä ihmetytti myös se, miksi pankki kysyy muissa pankeissa kuin Nordeassa olevia varoja. Finanssivalvonnan internet-sivuilta on saatavilla asiaa koskevaa tietoa, mutta sitä toivottiin myös selkeästi näkyville Nordean konttoriin. Vaikka kahvilayleisö kiittelikin Nordean virkailijoilta saamaansa kohtelua, tuli myös ilmi, että rahanpesua koskevien kysymysten esittämisessä ei aina pankissa onnistuta parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä moni kahvilavieras on pankissa asioidessaan pahoittanut mielensä. Nordean kaikki kolme edutajaa myönsivät, että asiassa on parantamisen varaa.

Lisäksi Oodin kahvilavieraita puhuttivat tallelokerot, koska Nordea on luopumassa niiden käytöstä. Arvopapereiden talletuspalvelu on kuitenkin edelleen saatavilla, mutta sitä varten on asiakkaalla oltava arvo-osuustili. Kaikki Nordean asiakkaiden arvopaperit säilytetään nykyään kootusti yhdessä paikassa. Tallelokeroista luopumisen lisäksi palvelumaksut nousivat keskustelussa esille. Pahvinen tunnuslukukortti poistuu käytöstä vuoden 2017 aikana, ja sen tilalle tulee tunnuslukusovellus, jolla jatkossa tunnistaudutaan pankkiasioita hoidettaessa. Sovelluksen käyttöä varten tarvitaan kuitenkin älypuhelin tai muu älylaite, mikä herätti epäilyksiä yleisön joukossa. Pankin tiskillä hoidettavat laskunmaksut ovat kuitenkin melko arvokkaita: Yhden laskun hinta tiskillä maksettaessa on 6 euroa. Nordea siis kannustaa hinnoittelullaan siirtymään verkkoasiointiin niissä asioissa, joissa se on mahdollista. Lisää tietoa Nordean tunnuslukusovelluksesta ja muistakin muutoksista löytyy enemmän tietoa pankin Internet-sivustolta.

Oodi-kahvilan ajankohtaisesitystä oli kuuntelemassa tällä kerralla toistasataa ihmistä. Vuoden viimeinen kokoontuminen on 10.12., jolloin vietämme joulujuhlaa.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pankkipalvelut

Eläkeläiset osana yhteiskuntaa

Torstai 20.10.2016 klo 6:21 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvilan vieraana Tapani Mörttinen 15.10.2016

Kahvilan esiintyjänä oli 15.10. Tapani Mörttinen kansallisesta senioriliitto ry:stä otsikolla ”Eläkeläiset osana yhteiskuntaa”. Märttinen puhui käsillä olevasta ajasta ”eläkeläisten aikana” ja painotti maamme parantunutta terveydenhoitoa, joka on johtanut ja johtaa edelleen pitenevään elinikään. Suuret ikäluokat ovat jo eläköityneet ja eläköitymässä. Kaikki nämä tekijät yhdessä vaikuttavat siihen, että kuva eläkeläisistä muuttuu.

Eläkeläisistä noin 15% käy edelleen töissä. Esimerkiksi sairaaloiden henkilökunnassa on kesälomakuukausien ajan hiljattain eläköityneitä sairaanhoitajia. Ensi vuonna pidettäviin kunnallisvaaleihin monet puolueet etsivät kovasti eläkeläisehdokkaita.  Mörttisen mukaan yli 80-vuotiaista ainoastaan noin 3–4 % tarvitsee jatkuvaa hoitoa. Ikääntyville on saatavilla monenlaista apua tarpeen mukaan. Vanheneminen ei ole sairaus, ja erilaisia apuvälineitä on käytettävissä aiempaa enemmän. Hyväkuntoiset eläkeläiset myös kuluttavat palveluita ja ylläpitävät kulttuurielämää. Lisäksi matkustaminen kotimaassa ja ulkomailla on ikääntyvien keskuudessa kokoajan yleisempää.

Aivan hiljattain julkaistiin kolmen vuoden välein tehtävä tutkimus ”Huomisen kynnyksellä”, jossa kartoitetiin 55–84-vuotiaiden asenteita ja ajatuksia elämästä ja olemisesta. Mörttisen mukaan ikääntyvien suurimpia huolenaiheita ovat oma ja läheisten terveydentila. Terveydenhuollon rakennemuutosten myötä matkat lääkäriin ja sairaalaan voivat etenkin syrjäseuduilla pidetä entisestään. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että eläkkeitten pienuus mietityttää, sekä  yksinäisyys ja sen pelko. Työelämästä poistuminen saa yksilön tutkimuksen mielipiteiden mukaan tulemaan läpinäkyväksi. Kansallisen senioriliitto ry:n puheenjohtaja Mörttinen painotti, että parhaiten pystyy vaikuttamaan asioihin ja omaan elämään olemalla aktiivisesti osa yhteiskuntaa.

Esityksen lopuksi oli jälleen mahdollista esittää kysymyksiä ja kommentteja. Kuulijoita huolettivat muiden muassa  polarisoitunut keskusteluilmapiiri, pienten ja suurten eläkkeitten ero ja eläkeläisten ostovoima. Kahvilavieraita oli tällä kertaa reilut sata henkeä.

Kommentoi kirjoitusta.

Oodi-kahvilan vieraana toimittaja Lauri Karhuvaara

Keskiviikko 5.10.2016 - Henrika Hopeavuo

Oodi-kahvilan vieraana Lauri Karhuvaara 1.10.2016

 

Lokakuun ensimmäisen kahvilan vieraana oli toimittaja Lauri Karhuvaara, jolla on takanaan merkittävä ura radiossa ja televisiossa, ja jonka suomalaiset varmasti tunnistavat niin ulkonäöstä kuin äänestäkin. Karhuvaaran ura alkoi Kymmenen Uutisissa vuonna 1985, ja se on sisältänyt 27 vuoden aikana 24 000 haastattelua ja noin 4 000 lähetystä.

Ennakkotiedoista poiketen Lauri Karhuvaara kertoi enemmän omasta perheestään ja sen kytköksistä Suomen historian tapahtumiin. Karhuvaaran isoisä oli Edwin Linkomies, joka väitteli 25-vuotiaana tohtoriksi ja teki tämän jälkeen yli neljäkymmenvuotisen uran Rooman kirjallisuuden professorina ja rehtorina Helsingin yliopistossa. Kahvilan yleisössä oli henkilöitä, jotka muistivat Linkomiehen arvostettuna, mutta hieman pelottavana opettajana. Isoisänä hän kuitenkin oli Karhuvaaran mukaan lämmin ja hyvin rakas.

Edwin Linkomiehen poliittinen ura ajoittui sotavuosiin, ja hänet tuomittiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vankeuteen. Vankilassa hän kirjoitti muistelmateoksen ”Vaikea aika”, joka julkaistiin hänen pyynnöstään vasta vuonna 1970. Vankilasta Linkomies vapautui vuonna 1948, jonka jälkeen hän palasi tieteen pariin.

Lauri Karhuvaara kertoi myös äidistään, Sinikka Linkomies-Pohjalasta, joka valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1957. Hän toimi opettajana, ja isänsä tapaan myös kansanedustajana. Kahvilan yleisössä oli rouva Elsi Hetemäki, joka oli yhtä aikaa Linkomies-Pohjalan kanssa kansanedustajana, ja on niin ikään koulutukseltaan kielten opettaja. Linkomies-Pohjala ja Hetemäki nousivat eduskuntaan yhtä aikaa vuonna 1970.

Isoisänsä ja äitinsä yhteiskunallisesta aktiivisuudesta johtuen perheen lähipiiriin kuului vaikuttajia eri aloilta. Toimittajana Lauri Karhuvaara on myös itse tavannut monia suomalaisia  merkkihenkilöitä. Hän mainitsi erityisesti Studio 55 -ohjelman keskiviikkoaamut, joissa vierailivat muiden muassa Esko Salminen, Eila Roine, Esko Roine, Matti Salminen ja presidentti Tarja Halonen. Karhuvaara painotti, että vaikka molemminpuolinen tunteminen haastateltavan kanssa yhtäältä helpotti haastattelua, oli toisaalta myös varottava liiallista tuttavallisuutta haastattelutilanteessa.

Yleisöä Oodi-kahvilaan oli tällä kertaa tullut pitkälle yli puolentoistasataa. Tunnelma oli lämminhenkinen ja rento. Yleisö esitti omia muistojaan puheena olevista henkilöistä ja asioista keskustelun lomassa.IMG_5111.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »